Unelmien toteuttaminen – Mikä estää sinua toteuttamasta sitä?

Unelmien toteuttaminen, mutta myös niiden toteuttamatta jättäminen voivat kummitella mielessä aina silloin tällöin. Joskus ajatus unelmien toteuttamista ei vain jätä rauhaa – näin kävi myös minulle.

Aiemmin minulla oli yksi iso unelma ylitse muiden: maailmanympärimatka. Reissu, joka tarjoaisi minulle totaalisen irtioton arjesta ja matkan kaikkiin niihin haaveilemiini eksoottisiin matkakohteisiin. Haave lähdöstä tuolle unelmieni matkalle kypsyi mielessäni pikkuhiljaa, mutta vaati ihan suunnattomasti rohkeutta tehdä lopulta päätös lähteä oikeasti tavoittelemaan unelmaani ja toteuttaa konkreettisesti tämä unelmieni matka. Mitä se vaatisi? Mistä olisin valmis luopumaan unelmani eteen? Kuinka paljon aikaa ja rahaa tarvitsisin unelmaa varten? Mitä jos epäonnistuisin, enkä pystyisikään toteuttamaan reissua?

Mielessäni kummitteli tuhat ja yksi erilaista asiaa siitä, mitkä estäisivät minua toteuttamasta tätä unelmieni matkaa. Miten järjestäisin pidemmän loman töistä? Pitäisikö minun irtisanoutua vai olisiko muita mahdollisuuksia pidempään irtiottoon? Kuinka paljon rahaa reissu vaatisi, entä miten ihmeessä saisin säästettyä sellaisen summan kasaan? Milloin olisi paras hetkiä lähteä reissuun, vai onko sellaista hetkeä elämässäni koskaan? Kuinka suoriudun matkalle valmistautumisesta ja kaikista käytännönjärjestelyistä? Entä mitä läheiset tai tuttavat ajattelisivat tästä, pidettäisiinkö minua aivan hulluna?

Välillä luovuin hetkellisesti unelmastani muka järkisyihin vedoten. Enhän nyt voisi lopettaa töitäni noin pitkäksi aikaa ja olisi sulaa hulluutta heittää reissua varten laskemani budjetin suuruinen summa rahaa yhteen matkaan. Minunhan pitäisi matkaa varten järjestellä koko elämäni uudelleen – ei pelkästään tuon reissun ajalle, vaan jo vuoden päivät ennen sitä, jotta saisin säästettyä matkakassan kasaan. Ei minusta varmastikaan olisi siihen totesin, kun pohdin silloista kulutuskäyttäytymistäni. En voisi koskaan oikeasti toteuttaa unelmaani. Minun pitäisi vain tyytyä tähän elämään, jonka olin jo aiemmin tietoisesti tai tiedostamatta valinnut.

Mutta unelma ei jättänyt minua rauhaan. Aloin salaa suunnitella maailmanympärimatkan toteuttamista. Ahmin kaikki internetistä ja kirjoista löytyneet tarinat siitä, miten joku muu oli tällaisen irtioton ja matkan toteuttanut. Aloin listaamaan itselleni ylös paikkoja, joissa haluaisin käydä, mutta myös konkreettisesti kartoittamaan sitä, mitä tällaiselle reissulle valmistautumisessa tarvitaan. Laadin ensin varovaisen budjettiarvion, jota tarkensin suunnitelmieni edettyä. Vietin monia unettomia öitä kamppaillen mieleni kanssa siitä, oliko tällainen reissu järkevää vai ei. Halusinko sitä todella ja mitä kaikkea olisin oikeasti valmis tekemään unelmani eteen. Pystyisinkö sitoutumaan tällaiseen projektiin, joka vaatisi minulta oikeasti muutoksia elämässäni jo ennen reissulle lähtöäkin. Mihin minusta lopulta olisikaan?

Kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun uskalsin sanoa unelmani ensimmäistä kertaa ääneen, se jotenkin konkretisoitui mielessäni. “MINÄ LÄHDEN MAAILMANYMPÄRIMATKALLE!” Toteutan unelmani. Kun se oli sanottu, aloin valmistautumaan siihen kaikilla elämäni osa-alueilla. Aloin suorittamaan niitä etukäteen ylös listaamiani asioita, joita minun tulisi tehdä tai saavuttaa matkan toteuttamiseksi. Yhtäkkiä en miettinytkään mitään muuta kuin sitä, että tämä unelma oli todellakin tavoittelemisen arvoinen, se oli minulle niin suuri asia elämässäni, ettei se jättänyt minua päiväksikään rauhaan. Aloin muuttua ihmisenä, aloin päivä päivältä kasvaa kohti unelmaani. Sen toteuttamista.

Vaikka välillä epätoivo iski, ja kyseenalaistin kaiken tämän unelman järkevyydestä ja omasta jaksamisestani, en siltikään luovuttanut. En vaikka välillä tuntui siltä, että tulen varmastikin vain epäonnistumaan. Olen vain yksi epäonnistuja. Mutta sinä päivänä kun tuo suuri matkani alkoi ja kävelin jännittyneenä Helsinki-Vantaan lentokentällä ensimmäiselle maailmanympärimatkani lennolleni, tunsin ihan mieletöntä onnistumisen ja onnen tunnetta, pakahtumista siihen iloon ja riemuun – minä olin tehnyt sen, olin vihdoinkin oikeasti toteuttamassa pitkäaikaista unelmaani. Olin tehnyt sen, mistä välillä muut esittivät epäileviä kommentteja ja olin jopa itsekin hairahtunut epäilemään omaa unelmaani ja omia kykyjäni sen toteuttamiseen.

Ja voin sanoa, että tuo unelmieni reissu oli kaiken sen vaivan arvoinen. Jälkikäteen en ole kertaakaan ajatellut, että olisin käyttänyt aikaa tai rahaa hukkaan. Päinvastoin näin jälkikäteen näen niin selvästi, kuinka se on ollut elämäni paras investointi itseeni. En olisi tänä päivänä tämä sama ihminen, ellen olisi uskaltanut lähteä tuolle reissulle. Se aivan oikeasti muutti elämäni ja suhtautumiseni siihen, mutta myös itseeni.

Mutta tuon 10 kuukauden matkan jälkeen takaisin normaaliin elämään palatessani olen kokenut olevani kuin tyhjän päällä. Kun suuri unelma oli jo toteutunut, en tiennyt mistä unelmoisin seuraavaksi. Mitä haluaisin elämältäni, mikä olisi se minun seuraava juttu. Tai se juttu ylipäätään, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Palasin Suomeen syksyllä 2017 ja siitä hetkestä melkeinpä tähän päivään saakka olen kipuillut näiden asioiden äärellä. Syvällä sisimmässäni olen tunnistanut tiettyjä ajatuksia siitä, millaista elämää haluaisin elää, pieniä viitteitä siitä, millainen se seuraava suuri unelmani voisi olla. Mutta kuten maailmanympärimatkani toteuttamiseksi, myös tämän uuden unelman eteen tarvitsin sen parin vuoden ajatusprosessin itseni kanssa ennen kuin löysin ajatuksistani sen mitä eniten kaipasin – sen mistä oikeasti unelmoin.

Lopulta olin siinä pisteessä, että minun täytyi oikeasti pysäyttää itseni miettimään, että mikä minua esti eniten toteuttamasta tätä uutta unelmaani. Kun pohdin asiaa kaikilta kannoilta, huomasin tosiasiallisen syyn olevan niinkin naurettava kuin aika ja raha. Jälleen kerran. Koskaan ei tuntunut olevan sopiva hetki aloittaa jotakin uutta tai tarpeeksi rahaa sen toteuttamiseksi.

“Nyt ei vain ole oikea hetki tähän, kun on niin kiire muutenkin”. “Ehkä sitten ensi viikolla/kuussa/vuonna minulla on enemmän aikaa paneutua tähän”. “Tarvitsisin ainakin pari kuukautta lomaa, jotta voisin miettiä tätä paremmin ja järjestellä asioita elämässäni.” Ja sitäkin suurempana tekijänä elämääni määritti sittenkin raha. “Kun minulla olisi säästössä niin ja niin paljon rahaa, voisin kevyemmin mielin ottaa aikalisän ja tehdä haluamiani muutoksia elämässä.” “Jos se ei olisi rahasta kiinni, hyppäisin samantien toteuttamaan unelmaani.” “Ensin minun täytyy luoda tällainen ja tällainen ura sekä tienata enemmän rahaa, jotta saan kerrytettyä säästöjäni. Ja sitä kautta luotua itselleni jotenkin varmemman mielen.”

Mutta lopulta vuoden vaihteessa Balilla ollessani tajusin sen. Unelmien toteuttamisen eteen sen tärkeän päätöksen tekeminen ei vaadi aikaa tai rahaa. Se vaatii vain pienen hetken verran aivan suunnatonta rohkeutta. Rohkeutta hypätä kohti uutta ja tuntematonta, sellaista mitä et pysty etukäteen täysin määrittelemään tai suunnittelemaan. Rohkeutta vain luottaa siihen, että olet tehnyt itsesi kannalta juuri sillä hetkellä oikean päätöksen ja rohkeutta uskaltaa myöntää itselle ja muille, että tämä on juttu, jota oikeasti haluat tavoitella. Epäonnistumisesta viis.

Ja sillä tiellä nyt olen. Olen ottanut sen ensimmäisen kammottavan rohkean askeleen – sen miltä sinusta tuntuu juuri sillä hetkellä, kun olet vaikka hyppäämässä lentokoneesta ulos laskuvarjohyppyyn tai askeltamassa benjihyppykorokkeelta pudotukseen. Mutta niiden karmaisevien kauhun ensihetkien jälkeen huomaat valtavan onnen ja kiitollisuuden tunteen valtaavan koko kropan – minä tein sen, minä uskalsin tehdä sen päätöksen, ottaa sen yhden ison askeleen kohti unelmaani, vaikka kuinka pelotti.

Pari viikkoa sitten kysyin Instagram-tilini stooreissa kaksi kysymystä. Mistä haaveilet? Mikä sinua estää eniten toteuttamasta unelmaasi?

Vastauksissa haaveiltiin yrityksen perustamisesta, lomasta, oman asunnon ostosta, tulevista matkoista, uusista harrastuksista, alan vaihdosta, opiskelemaan pääsystä, kesästä, raskaaksi tulemisesta ja lapsen hankinnasta, vapaudesta oravanpyörästä, pitkästä lomasta, hoikemmasta minästä, välivuodesta, opintojen loppuun saamisesta, normaalista tasapainoisesta arjesta, terveydestä, elämän suunnan löytämisestä, parisuhteesta, elämästä muualla kuin Suomessa, materialistisista hankinnoista, omasta perheestä, muutosta lämpimään, uudesta urasta, paremmasta taloudesta, irtiotosta, huolettomasta elämästä, stressittömyydestä, elämänmuutoksesta, rakkaudesta, taloudellisesta vapaudesta, asunnon remontista, terveestä elämästä, sijoitusasunnon ostosta, asuntovaunusta, omasta ajasta, itsensä toteuttamisesta, oman paikan löytämisestä maailmassa, häistä, soolomatkasta, vapaaehtoistöistä, onnellisuudesta, mielenrauhasta, kahdenkeskisestä lomasta miehen kanssa, intohimon löytämisestä, diginomadielämästä, velattomuudesta, poikaystävästä, maailmanympärimatkasta, rantaelämästä, vaelluksista, roadtripeistä, oman jutun löytämisestä, sielun tasapainosta, auringosta ja lämmöstä…

Yllättävää kuitenkin oli, että useimpiin näihin unelmiin vastauksena siihen, mikä esti unelman toteuttamisen oli: Raha tai aika. Osalla myös rohkeuden puute. Eli tismalleen ne samat syyt mitkä itselläni olivat estää ensin maailmanympärimatkan toteuttamisen sekä nyt uuden unelmani tavoittelun. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, miten voisimme taklata nämä unelmiamme rajoittavat tekijät parhaiten? Miten voisimme vakuuttaa itsemme yhä uudelleen siitä, että me onnistumme, minusta on siihen? Mistä saisimme sen rohkeuden luottaa itseemme ja unelmiimme enemmän?

The secret to happiness is freedom. And the secret to freedom is courage.