Lentoni Suomesta Moskovan kautta Intiaan saapui Delhiin myöhään illalla, ja pimeän jo tultua näin auton ikkunasta matkalla majapaikkaani vain kauppojen sulkevan oviaan ja ihmisten vetäytyvän nukkumaan – koteihinsa tai kadulle. Tunsin itseni etuoikeutetuksi pujahtaessani hotellin valkoisiin lakanoihin nukkumaan, vaikkakaan hotellini Gold Inn ei mikään loistolukaali ollut.
Seuraavana aamuna, kun aurinko alkoi pilkistelemään Delhin yllä olevan saastepilven takaa, oli aika lähteä tutustumaan todelliseen Delhiin. Erityisesti minua kiinnosti vanha Delhi, joten suuntasinkin ensimmäisenä katsomaan yhtä merkittävintä nähtävyyttä, Jama Masjidin moskeijaa. Moskeijan porteilla vaihdoin lenkkarini tarjolla olleisiin aamutossuihin ja kietouduin kukkakuvioiseen isoon viittaan, jotta voisin astua sisään tähän pyhään paikkaan. Moskeijalla oltiin vasta valmistautumassa uuteen päivään ja sainkin kierrellä paikassa varsin rauhassa utuisen aamuauringon välkehtiessä rakennuksen muurien raoista. Keskellä aukiota seisoessani en voinut muuta kuin ihmetellä Intian eroavaisuuksia – tässä edessäni kohosi mitä hienoin rakennus kauniine yksityiskohtineen ja loisteliaine kristallikruunuineen, mutta kurkistaessani sen muurien ulkopuolelle, oli näkyvissä vain alkeellisia hökkelikyliä.
Riksan kyydissä basaarikujilla
Moskeijasta halusinkin seuraavaksi siirtyä tutustumaan tarkemmin delhiläisten elämään, ja mikä olisi tähän parempi tapa kuin perinteinen riksakyyti. Moskeijan porttien ulkopuolelta neuvottelin itselleni riksakuskin, ja ennen liikkeelle lähtöä pyrin pitämään katseeni tiukasti eteenpäin, jotten antaisi lähistöllä pyöriville ammattilaiskerjäläisille mahdollisuutta ottaa katsekontaktia. Riksan kyydissä tein tutustumiskierroksen basaarialueen eläväisillä kaduilla, jossa vieri vieressä oli myynnissä kaikkea mahdollista kanoista mausteisiin ja myyntikojujen edessä käytiin kiihkeää tinkimistä. Myyntikojujen eksoottisten hedelmien ja vihannesten sekä liehuvien tekstiilien värienkirjo piirtyi verkkokalvolleni, huumaava mausteiden ja elämän tuoksu tunki nenääni kadulta nousevan pölyn lisäksi, ja rytmikäs bollywood-musiikki, riksojen tööttäykset ja äänekäs puheensorina oli lähes lamaannuttavaa kuuloaistilleni, mutta toisaalta juuri tällaisilla hetkillä sitä tuntee elävänsä kaikilla aisteilla hiljaisen harmaaseen Suomeen verrattuna.
Ruuhkaisilla kaduilla riksakuski väisteli niin tiellä kaakattavia kanoja, leikkiviä lapsia kuin hedelmiä myyviä naisia, ja polki tasaisen varmasti eteenpäin sokkeloisilla ja kapeilla basaarikujilla. Minun olisi tehnyt mieli pysähtyä ostoksille maustekauppaan, sekä sovittelemaan värikkäitä sareja, mutta ensimmäisen matkapäivän väsymyksen ja Intian pakahduttavan vilinän keskellä tyydyin katselemaan paikallista elämää vain riksan takapenkiltä käsin. Vaalea ulkonäköni herätti kaduilla paljon huomiota, mutta onneksi minua tyydyttiin vain tuijottelemaan sopivan etäisyyden päästä, tosin muutamat pikkupojat uskaltautuivat jopa vilkuttelemaan riksakoppini suojiin. Vastasin heille hymyllä ja kevyellä vilkutuksella.
Masoleumin rauhassa
Kapeilta kaduilta kaoottisen liikenteen seasta olikin seuraavaksi helpottavaa päästä rauhoittumaan Humayunin masoleumiin, joka on intialaisen suurmogulin Humayunin viimeinen leposija Delhissä. Masoleumin päärakennukset olivat paikoin hieman rapistuneet, mutta silti niiden mahtipontiset piirteet antoivat vaikutteita entisaikojen loistosta. Suihkulähteet solisivat puiston keskiosassa ja suuret riippaoksaiset puut ja palmut tarjosivat varjopaikkoja ja suojaa porottavalle auringolle, ja niiden katveesta olikin hyvä painaa mieleen näkymä tästä Unescon maailmanperintökohteesta. Tosin pitkään en rauhassa yksikseni paikalla kierrellyt, kun satapäiset koululaisjoukot piirittivät minut ja halusivat päästä samaan kuvaan kanssani. Linnoituksella olisin voinut viipyä kauemminkin lasten kanssa hassutellen, mutta lopulta minun oli pakko jatkaa matkaa, jotta ehtisin nähdä myös vilauksen uudesta Delhistä ennen pimeän tuloa.
No Comments