Matkavalokuvaus – vinkit manuaaliasetuksilla kuvaamiseen

Otin aiemmin valokuvat varsinkin matkoilla ollessa kameran automaattiasetuksilla, sillä en oikein tiennyt mitä nappia olisi pitänyt tilanteen tullen painaa ja mitä arvoja muuttaa kameran asetuksista. Matkavalokuvaus meni aikalailla näppituntumalla, kuvat joskus onnistuen ja sitäkin useammin epäonnistuen. Kotona kuvia ottaessa luotin taas puoliautomaattiasetuksiin, eli niihin, joissa muutin yhtä arvoa ja muut kamera arpoi puolestani kohdalleen. Aloin pikkuhiljaa oppimaan mitä arvoa muuttamalla voin vaikuttaa kuvan lopputulokseen, mutta siltikin puheet ISO- ja f-arvoista, suljinajasta puhumattakaan, olivat minulle hepreaa – varsinkin jos yritin niitä kaikkia säätää kamerastani samaan aikaan. Ja toisaalta niiden oppiminen ei tuntunut siinä vaiheessa tärkeältä.

Kun hankin vuonna 2015 ensimmäisen täysikennoisen järjestelmäkameran, päätin, että nyt on korkea aika opetella valokuvaamaan manuaaliasetuksilla, jotta saan kamerasta kaiken hyödyn irti. Ensimmäinen matkani tämän ison järkkärin kanssa Interrailillä Itä-Euroopassa ja roadtripillä Balkanilla sujui ihan kivasti, mutta valokuvien lopputulos ei siltikään aina ollut sitä mitä olin tavoitellut. En kuitenkaan lannistunut, vaan päätin vain rohkeasti kuvata yhä enemmän ja enemmän kamerani manuaaliasetuksilla. Ja pikkuhiljaa aloin ymmärtämään, mitkä asiat matkavalokuvaamisessa on hyvä hallita, jotta kuvien onnistumisprosentti on suurempi. Ja oikeastaan vasta maailmanympärimatkan aikana palaset valokuvaamisen suhteen alkoivat loksahdella paikoilleen.

Päätinkin koota tähän omin sanoin vinkkini noiden maagisten lukujen asetuksiin kamerassa ennen kaikkea matkavalokuvaamista silmällä pitäen. Pahoittelen jo nyt ammattivalokuvaajille kielenkäyttöäni, jos ja kun termini tai kuvailuni eivät täytä teidän tarkkoja teknisiä kriteereitä – pääasia kuitenkin itselleni on, että ohjeeni ovat yksinkertaiset ja kaikkien ymmärrettävissä, sillä ainakin itse aikoinaan ohjeita googlaillessa olin usein sormi suussa liian teknisten tekstien kanssa.

Miksi tietää mitä ISO, F ja suljinaika tarkoittaa

Valokuvaamisessa kaiken a ja o on kuvan valotus. Jos kuva on ylivalottunut, on se liian kirkas ja valkoisin läikin puhkipalanut, kun taas alivalottunut kuva on pimeä ja jopa tunkkaisen näköinen. Kummassakin tapauksessa yksityiskohdat eivät pääse kuvasta esiin. Valokuvaamisessa tavoitellaankin usein sitä täydellistä tilannetta, jossa valaistus on juuri eikä melkein kohdallaan. Toki tässäkin on eroja valokuviaajien kesken – toiset tykkäävät tummemmista kuvista ja toiset valoisammista. Tärkeää kuvan onnistumisen kannalta on kuitenkin tietää mitä ISO- ja F-arvo sekä suljinaika tarkoittaa, sillä ne säätelevät ennen kaikkea sitä, kuinka onnistunut kuva on valon suhteen. Kun nämä arvot ovat kohdillaan, on kuvakin todennäköisemmin onnistunut.

ISO-arvo

Manuaaliasetuksilla kuvatessa valitsen aina ensimmäisenä kuvausolosuhteisiin sopivan ISO-arvon. ISO tarkoittaa sitä, kuinka herkkä kameran kenno on valolle. Suuri ISO-arvo tekee kennosta herkemmän valolle ja pieni ISO-arvo vähemmän herkän. Tämä tarkoittaa sitä, että suuri ISO-arvo sopii parhaiten hämärämpiin kuvausolosuhteisiin, kun taas pieni ISO-arvo toimii parhaiten, kun valoa on enemmän.

Matkalla ollessa ISO-arvon säätäminen riippuukin paljon siitä kuvaanko sisä- vai ulkotiloissa, ja millaiset valaistusolosuhteet kuvauspaikassa on. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että pieni ISO-arvo (esim. 100) valitaan kirkkaassa päivänvalossa ulkona ollessa ja suurempi ISO-arvo (esim. 800) valitaan hämärämpiin kuvausolosuhteisiin sisätiloissa tai varjossa. Matkalla valokuvatessa ISO-arvoa kannattaakin kokeilla säätää 100-800 välillä sen mukaan kuinka kirkasta tai hämärää on.

Jos ISO-arvoa nostaa kovin paljon arvon 800 yli, tulee kameraan enemmän kohinaa, sellaista pienten yksityiskohtien “puuroutumista” pikselimössöksi, eikä kuva välttämättä ole enää niin laadukas. Jos hämärämmät olosuhteet kuitenkin vaativat ISO-arvon nostamisen yli 800, kannattaa ensin kokeilla muiden arvojen säätämistä siten, että kuvaan tulee enemmän valoa. Useimmiten paremmissa järjestelmäkameroissa ISO-arvon voi hyvin nostaa 1200-1600 ilman että kohina on merkittävää.

Kokeile kotona: Laita kamerassasi manuaaliasetus päälle. Ennen kuin testaat mitään muuta, kokeile ensin muuttaa ISO-arvoa ja katso, miten ISO-arvon muutos vaikuttaa kuvan valoisuuteen esimerkiksi asetuksilla ISO 100, ISO 800 ja ISO 1600.

Pieni ISO-arvo: Kuva kirkkaassa päivänvalossa Madagaskarilla paikassa, jossa ei varjopaikkoja.

Suuri Iso-arvo: Kuva Madakaskarilta sisällä luokkahuoneessa, jonka ikkunaan pienet koululaiset kerääntyivät kurkkimaan.

Pieni ISO-arvo: Kuva lähes keskipäivän kirkkaassa auringossa Etelämantereella.

Suuri ISO-arvo: Kuva hytin ikkunasta ulos Etelämantereen risteilyllä Drake’s Passagen ylityksestä.

F-arvo

Kun olen päättänyt valaistusolosuhteiden perusteella ISO-arvon, siirryn seuraavaksi säätämään kameran F-arvoa.

F-arvo eli aukko tarkoittaa sitä, kuinka paljon valoa pääsee kameran aukon läpi kennoon. Mitä isommaksi aukko säädetään, sitä enemmän valoa kennoon pääsee ja sitä valoisampi kuvasta tulee. MUTTA: jotta asia ei olisi niin looginen, tulee muistaa, että pieni F-arvo tarkoittaa suurta aukkoa (enemmän valoa) ja iso F-arvo pientä aukkoa (vähemmän valoa). Lisäksi F-arvo säätelee kuvan syväterävyyttä, eli sitä onko kuvassa kaikki yksityiskohdat kauempanakin tarkkoja vai onko tausta epätarkempi eli blurrautunut, ja edessä oleva kuvauskohde tarkka, ikään kuin korostuen kuvasta taustaa vasten.

Matkalla ollessa pidän F-arvoa säätäessä ensimmäisenä mielessä, haluanko kuvan taustan olevan blurrautunut vai en. Näin ollen esimerkiksi maisemakuviin valitsen usein ison F-arvon (esim. F 10), jolloin kuva on tarkka kauttaaltaan, ja taas henkilö- tai yksityiskohtakuviin pienen F-arvon (esim. F 2.8), riippuen siitä haluanko vain tietyn osan kuvasta olevan tarkka ja muun taustan blurrautunut. F-arvo on objektiivin ominaisuus, eli kaikilla objektiiveillä F-arvoa ei saa yhtä pieneksi (F 2.8) kuin omassani.

Koska F-arvo vaikuttaa taustan blurrautumisen lisäksi kuvan valoisuuteen, testailen aina hieman F-arvoa eri luvuilla, jotta se olisi kyseisiin valaistusolosuhteisiin sopiva. Esimerkiksi joskus arvolla F 2.8 kuvasta saattaa tulla liian valkoinen eli puhkipalanut, jolloin nostan F-arvoa ylemmäksi. Joskus taas maisemakuvaan jopa arvo F 7 voi tuntua liian “pimeältä”, jolloin ennemmin kun lasken F-arvoa, yritän säätää ISO-arvoa tai seuraavaksi kuvailemaani suljinaikaa.

Kokeile kotona: Katso objektiivistäsi kuinka pieneksi voit F-luvun laittaa. Kokeile ensin säätää F-luku kaikista matalimmalle tasolle ja muuta sen jälkeen F-lukua suuremmaksi ja suuremmaksi kuvaten samaa kohdetta. Katso miten F-arvon muutos vaikuttaa valokuvan lopputulokseen. Huom. Muistathan säätää ISO-arvon ensin valaistusolosuhteiden mukaiseksi?

Pieni F-luku: Kuva Singapore Sling -cocktailista kattoterassilla Singaporessa.

Iso F-luku: Kuva Singaporen kaupunkimaisemasta.

Pieni F-luku: Kuva pienestä saniaisen nupusta Uudessa Seelannissa.

Iso F-luku: Kuva sademetsämaisesta Uudessa Seelannissa.

Suljinaika

Viimeisenä siirryn kamerani asetuksissa suljinajan säätämiseen, joka oli itselleni aluksi kaikista hankalin ymmärtää, saati sitten käyttää tositoimissa.

Suljinaika tarkoittaa, kuinka kauan kameran suljin on auki eli se toimii vähän kuin pitäisit huoneen ikkunaverhoja auki. Mitä pidempään se on auki, sitä enemmän sisään kameran kennolle pääsee valoa. Lyhyemmällä suljinajalla valoa pääsee vähemmän kameran kennoon. Lisäksi suljinaika vaikuttaa siihen, miten liike tallentuu kuvaan.

Omassa kamerassani suljinaika voi olla kaikkea väliltä 30” ja 1/4000. Arvo 30″ tarkoittaa sitä, että kamerani pitää suljinta auki jopa 30 sekuntia ja taas arvo 1/4000 sitä, että suljin on auki vain 1/4000 sekunnin murto-osan. Useimmiten kuvaan suljinajalla 1/60 – 1/125, riippuen hieman valaistusolosuhteista, jonka perusteella testailen suljinaikaa.

Esimerkiksi pimeässä kuvatessa vaikkapa tähtitaivasta tai kaupunginvaloja suljinajan voi asettaa hyvin pitkäksikin, mutta silloin kamera täytyy tukea jalustalla tai muuten kuvasta tulee tärähtänyt. Liikkeen osalta pitkä suljinaika tallentaa kuvaan koko sulkimen aukioloajan aikana tapahtuneen liikkeen. Esimerkiksi veden solinan tallentamiseen se toimii, mutta vaikkapa juoksevien lasten kuvaamiseen ei, sillä silloin kuvauskohteesta tulee epätarkka. Lyhyt suljinaika taas ikään kuin pysäyttää liikkeen kuvaan.

Kokeile kotona: Kokeile mitä lukuarvoja kamerasi tarjoaa suljinajan osalta. Ota ensin kuva suljinajalla 1/60 – 1/125. Testaile sen jälkeen, miten suljinajan pienentäminen ja suurentaminen vaikuttaa kuvaan, kun pidät ISO- ja f-arvot samoina. Valaistuksen osalta kokeile kuvata vaikkapa kaupunkisilhuettiä pimeällä ja liikkeen osalta vaikkapa ohi ajavia autoja.

Pitkä suljinaika: Kuva vesiputouksesta Uudessa Seelannissa.

Lyhyt suljinaika: Kuva delfiinin hypystä Uudessa Seelannissa.

Pitkä suljinaika: Kuva jalustaa käyttäen kaupungin iltavaloista Kastoriassa Kreikassa.

Normaali suljinaika: Kuva käsivaralla kaupunginvaloista Singaporessa.

Manuaali vai puoliautomaatti

Manuaaliasetuksilla kuvaamisessa on se etu, että kun tiedät kamerasi asetukset ja osaat vaihtaa niitä lennosta, saat matkoiltasi juuri sellaisia kuvia kuin haluat. Tosiasia matkalla ollessa on kuitenkin usein se, että kuvaustilanteet voivat tulla yllättäen ja nopeasti vastaan, jolloin kameran asetuksilla ei ehdi paljoa leikkimään. Hyvä vaihtoehto varsinkin aloittelijoille on aloittaa matkakuvaamisen opettelu kameran puoliautomaattiasetuksilla. Näitä ovat esimerkiksi aukon esivalinta (AV tai A) ja suljinajan esivalinta (Tv tai S). Se kumman näistä valitset, riippuu siitä, millaista lopputulosta kuvaltasi haet. Aukon esivalinnalla vaikutat valaistuksen lisäksi syväterävyyteen ja suljinajan esivalinnalla valaistuksen lisäksi liikkeen tallentamiseen.

Kameralaukussa on postaussarja, jossa kurkistetaan kameralaukkuuni ja kuvauskaluston lisäksi tutustutaan matkavalokuvaamiseen varsinkin yksinmatkailevan näkökulmasta. Näistä postauksista aloittelevakin kuvaaja saa helppoja valokuvausvinkkejä sekä inspiraatiota onnistuneiden matkavalokuvien ottamiseen.