Nikosiassa vietettyjen parin helteisen tutkimuspäivän jälkeen oli taas aika kaivaa auton avaimet esille matkalaukun uumenista ja ottaa suunta kohti Kyproksen Turkin puoleista rannikkoa. Vaikka olin jo Nikosiasta käsin päässyt hieman tutustumaan turkkilaiseen Kyprokseen, odotin silti innolla matkan viimeistä uutta kohdetta – rannikkokaupunki Kyreniaa eli Girneä. Matka Nikosiasta Kyreniaan on vain vaivaiset 30 kilometriä, joka suurimmaksi osaksi taittui tasankoa halkovaa lähes luotisuoraa moottoritietä pitkin, joten rajan ylityksestä huolimatta kyseessä ei onneksi ollut kuin noin tunnin ajomatka. Matkalla pystyi helposti poikkeamaan korkealla Kyrenia-vuorilla sijaitsevalla St. Hilarion linnalla, jonka raunioilla seikkaillessa pääsi yläilmoista käsin ihastelemaan jylhän vuorijonon ja turkoosin merenrannan väliin rakentunutta Kyrenian kaupunkia.
Ja mikä suloinen kaupunki kyseessä olikaan! Varsinkin Välimeren rannalla sijaitsevan kaupungin vanha satama oli mitä idyllisin paikka illallisaikaan, kun oranssina punoittava aurinko laski horisonttiin saaden satama-altaan hehkumaan eri väreissä ennen kuin välkehtivä tähtitaivas tuli pimeyden myötä ja moskeijoista kantautuvien rukouskutsujen saattelemana esiin. Hevosenkengän muotoista rantabulevardia kehystivät vanhat rakennukset, joista suurin osa oli ollut isäni mukaan samannäköisiä jo 40 vuotta sitten. Vaikka nykyaika oli läsnä vanhoihin rakennuksiin tehtyjen ravintoloiden ja pubien, sekä siellä täällä kuljeksivien turistien muodossa, saattoi silti rannalla kävellessä aistia menneen ajan tuntua vanhan kaupungin persoonallisen rosoisuuden vuoksi.
Vanhan linnanraunioiden eteen kaartuvan satama-altaan kotikutoisilla laitureilla parkissa olivat sulassa sovussa niin vanhat, jo parhaimmat päivänsä nähneet, kalastajaveneet kuin luksusta huokuvat jahdit. Siellä täällä satamaan hitaasti lipui myös isompia purjeveneitä. Aivan rantatörmälle oli pystytetty terasseja ravintolapöytineen, joihin pimeyden tultua sytytettiin tunnelmallisia kynttilöitä ja pöytiin kannettiin suussasulavia meze-annoksia sekä muita saaren perinneherkkuja. Illallispöytään saattoikin unohtua pitkäksi aikaa vaan nauttimaan sataman pysähtyneestä tunnelmasta kuunnellen jostakin kantautuvaa haikeaa live-musiikkia ja samalla kuvitellen itsensä istumaan samaan pöytään 4o vuotta sitten. Löysimme nimittäin isäni kanssa juuri saman paikan, jossa hän oli aikanaan tekemällään Kyrenian matkallaan nauttinut lomapäivästään. Kukkakuosiset etnisillä hapsuilla varustetut aurinkovarjot olivat tosin niistä ajoista vaihtuneet tyylikkäisiin keltaisiin valkoreunaisiin varjoihin.
No Comments