Pikatervehdys Uudesta Seelannista, Aucklandista! Saavuin tänne pari päivää sitten, ja päivät täällä ovat oikeastaan kuluneet nopeasti matkan tulevien stoppien käytännönjärjestelyjä hoitaessa. Joten hostellin hengailutilat ovat ainakin tulleet tutuksi, jos ei muuta! Auckland vaikuttaa kuitenkin varsin viehättävältä kaupungilta, joten onneksi tulen vielä tänne takaisin Uuden Seelannin kierroksen päätteeksi reilun kolmen viikon kuluttua.
Mutta jotta koko aika täällä ei kuluisi pelkästään nenä tietokoneen ruudussa kiinni, päätin yhtenä päivänä lähteä pienelle retkelle lähialueen yhdelle kuuluisimmista nähtävyyksista – Hobbitoniin! En ole koskaan ollut mikään Taru sormusten herrasta -fani ja aikoinaan katsoin elokuvatrilogian lähinnä entisen poikaystäväni vuoksi. Toki elokuva oli upeasti tehty, mutta ei se mitään sen suurempia tuntemuksia herättänyt. Ainoa asia mikä taisi jäädä elokuvista päällimmäisenä mieleen oli kuitenkin upeat lavasteet, varsinkin hobiittien asuinpaikka pikkuruisine kaninkoloilta muistuttavine asumuksineen, joita koristivat eri väriset ovet ja valtoimenaan kukkivat puutarhat.
Ja kun kerta Uuteen Seelantiin asti olin matkustanut, täytyihän minun päästä näkemään tämä suloinen hobiitti-kylä ihan omin silmin! Vaikka paikka itsessään on aikoinaan rakennettu pelkästään elokuvan lavasteiksi ja tänä päivänä se toimii vain turistinähtävyytenä, oli kierros hobiitti-kukkuloilla aivan ihastuttava! Koko kylä oli viimeistä piirtoa myöten mietitty ja minne tahansa katsoikin, saattoi maisemasta erottaa eri värisiä pyöreitä ovia ja ruohotupsujen keskeltä kohoavia savupiippuja. Ja mitä lähempää näitä asumuksia pääsi tarkastelemaan, sitä enemmän saattoi nähdä yhä uusia kauniita yksityiskohtia: koristeellisia postilaatikoita, kasvimaita työkaluineen, värikkäitä kukkia, ihkaoikeita perhosia, savupiipusta turputtavaa savua, tuulessa lepattavia pikkuruisia pyykkejä, polttopuupinoja, leipomoherkkuja ja kaikkea mahdollista muuta – koko paikka vaikutti siltä kuin siellä oikeasti asuisi kylällinen hobiitteja!
Taisinkin kulkea koko kierroksen valtava hymy kasvoillani, ja välillä hihkuin yhteen ääneen ruotsalaisen ja kiinalaisen turistin kanssa nähdessäni edessä jotakin vieläkin ihanampaa. Täällä tosiaan pääsi hetkiseksi unohtamaan koko ympäröivän maailman ja keskittymään lapsenomaisella tavalla tähän erikoiseen satumaahan. Välillä me aikuisetkin taidamme tarvita tällaisia hetkiä?
10 Comments
Annika
8.2.2017 at 07:59Se muuten on hobitti, ei hobiitti 🙂
Anna-Katri
13.2.2017 at 06:58Heh, alkaa tässä useamman kuukauden englanninkielen käytön jäljet huomaamaan suomenkielessä – nytkin uutta postausta kirjoittaessa tulee jotkut sanat ensimmäisenä englanniksi mieleen. Kiitos siis korjauksesta!
Katja/jumalainenseikkailu
8.2.2017 at 11:57Mikä ihana paikka! Harva asia saa niin iloiseksi, kuin eloon heränneet satumaat 🙂 Käyn aikuisenakin yhä katsomassa Onneli ja Anneli elokuvia ja toivon, että maailma olisi niiden kaltainen ( ja näköinen) paikka. Tuolla Hobitti-kylässä voi kuvitella samaa!
Anna-Katri
13.2.2017 at 07:01Tuo oli kyllä todellinen satumaa, aivan ihastuttava paikka! Ja kieltämättä tuolla kulkiessa kävi mielessä, että voi kumpa maailmassa olisi enemmän tämänlaisia paikkoja. Enpä muuten ole koskaan tainnut nähdä Onneli ja Anneli -elokuvia, täytyypä pitää mielessä kun palaan Suomeen!
Susanna
10.2.2017 at 20:05Kiitos, että jaat tätä matkaasi ympäri maailman muiden kanssa!!
Näitä postauksia on niin ihana lukea ja ihana on myös kuvia katsella. Tulee ihan olo, että itsekin on matkalla.
Täällä haaveillaan nyt matkasta mm. Moorealle ja Uuteen Seelantiin!
Ihanaa matkan jatkoa!
Anna-Katri
13.2.2017 at 07:11Oi kuinka kiva kuulla! Kiitos! Yritänkin parhaani mukaan kirjoitella postauksia kaikista matkakohteistani, ja ehkäpä niiden avulla voin välittää sinne kotisohvillekin palan paratiisien tunnelmaa tai seikkailujen tuntua. Tai sitten kasvattaa ainakin sitä matkakaipuuta lähteä reissuun. 🙂 Uuden Seelannin ja Moorean pystyykin kätevästi yhdestämään samaan matkaan, joten ei yhtään hassumpi matkahaavekohde!
NicolaNigella
14.2.2017 at 17:56Tätä juttua luki todella mielenkiinnolla. Ja muutenkin matkajuttusi tulee luettua. Ihan kuin olisin itsekkin reissussa. Tämä Hobittila jää itsellekkin toteutettaviin matkahaaveisiin.
Anna-Katri
19.2.2017 at 09:04Mukava kuulla, että näiden postausteni myötä pääsee pienelle nojatuolimatkalle mukaan seikkailuun. Uusi Seelanti on kyllä kokemisen arvoinen, ja varsinkin alkumatkan vierailu Hobbitonissa on kyllä ollut ehdottomasti yksi matkan kohokohtia. 🙂
Aron / Ja sitten matkaan...
23.2.2017 at 19:54Olipas hienon näköistä! Hobittila ja Uusi Seelanti muutenkin olisi kiva joskus nähdä. Hienoa, että jaat näitä juttuja ja vinkkejä.
Anna-Katri
25.2.2017 at 02:15Uudesta Seelannista löytyy kyllä vaikka kuinka paljon näkemistä ja kokemista, se on myös varsin helppo maa matkustaa. Ja kiva kuulla, että nämä jutut ja reissuvinkit ovat mieleen – jospa niistä saa sopivasti inspiraatiota oman reissun suunnitteluun! 🙂