Unelmien toteuttaminen, mutta myös niiden toteuttamatta jättäminen voivat kummitella mielessä aina silloin tällöin. Joskus ajatus unelmien toteuttamista ei vain jätä rauhaa – näin kävi myös minulle.
Aiemmin minulla oli yksi iso unelma ylitse muiden: maailmanympärimatka. Reissu, joka tarjoaisi minulle totaalisen irtioton arjesta ja matkan kaikkiin niihin haaveilemiini eksoottisiin matkakohteisiin. Haave lähdöstä tuolle unelmieni matkalle kypsyi mielessäni pikkuhiljaa, mutta vaati ihan suunnattomasti rohkeutta tehdä lopulta päätös lähteä oikeasti tavoittelemaan unelmaani ja toteuttaa konkreettisesti tämä unelmieni matka. Mitä se vaatisi? Mistä olisin valmis luopumaan unelmani eteen? Kuinka paljon aikaa ja rahaa tarvitsisin unelmaa varten? Mitä jos epäonnistuisin, enkä pystyisikään toteuttamaan reissua?
Mielessäni kummitteli tuhat ja yksi erilaista asiaa siitä, mitkä estäisivät minua toteuttamasta tätä unelmieni matkaa. Miten järjestäisin pidemmän loman töistä? Pitäisikö minun irtisanoutua vai olisiko muita mahdollisuuksia pidempään irtiottoon? Kuinka paljon rahaa reissu vaatisi, entä miten ihmeessä saisin säästettyä sellaisen summan kasaan? Milloin olisi paras hetkiä lähteä reissuun, vai onko sellaista hetkeä elämässäni koskaan? Kuinka suoriudun matkalle valmistautumisesta ja kaikista käytännönjärjestelyistä? Entä mitä läheiset tai tuttavat ajattelisivat tästä, pidettäisiinkö minua aivan hulluna?
Välillä luovuin hetkellisesti unelmastani muka järkisyihin vedoten. Enhän nyt voisi lopettaa töitäni noin pitkäksi aikaa ja olisi sulaa hulluutta heittää reissua varten laskemani budjetin suuruinen summa rahaa yhteen matkaan. Minunhan pitäisi matkaa varten järjestellä koko elämäni uudelleen – ei pelkästään tuon reissun ajalle, vaan jo vuoden päivät ennen sitä, jotta saisin säästettyä matkakassan kasaan. Ei minusta varmastikaan olisi siihen totesin, kun pohdin silloista kulutuskäyttäytymistäni. En voisi koskaan oikeasti toteuttaa unelmaani. Minun pitäisi vain tyytyä tähän elämään, jonka olin jo aiemmin tietoisesti tai tiedostamatta valinnut.
Mutta unelma ei jättänyt minua rauhaan. Aloin salaa suunnitella maailmanympärimatkan toteuttamista. Ahmin kaikki internetistä ja kirjoista löytyneet tarinat siitä, miten joku muu oli tällaisen irtioton ja matkan toteuttanut. Aloin listaamaan itselleni ylös paikkoja, joissa haluaisin käydä, mutta myös konkreettisesti kartoittamaan sitä, mitä tällaiselle reissulle valmistautumisessa tarvitaan. Laadin ensin varovaisen budjettiarvion, jota tarkensin suunnitelmieni edettyä. Vietin monia unettomia öitä kamppaillen mieleni kanssa siitä, oliko tällainen reissu järkevää vai ei. Halusinko sitä todella ja mitä kaikkea olisin oikeasti valmis tekemään unelmani eteen. Pystyisinkö sitoutumaan tällaiseen projektiin, joka vaatisi minulta oikeasti muutoksia elämässäni jo ennen reissulle lähtöäkin. Mihin minusta lopulta olisikaan?
Kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun uskalsin sanoa unelmani ensimmäistä kertaa ääneen, se jotenkin konkretisoitui mielessäni. “MINÄ LÄHDEN MAAILMANYMPÄRIMATKALLE!” Toteutan unelmani. Kun se oli sanottu, aloin valmistautumaan siihen kaikilla elämäni osa-alueilla. Aloin suorittamaan niitä etukäteen ylös listaamiani asioita, joita minun tulisi tehdä tai saavuttaa matkan toteuttamiseksi. Yhtäkkiä en miettinytkään mitään muuta kuin sitä, että tämä unelma oli todellakin tavoittelemisen arvoinen, se oli minulle niin suuri asia elämässäni, ettei se jättänyt minua päiväksikään rauhaan. Aloin muuttua ihmisenä, aloin päivä päivältä kasvaa kohti unelmaani. Sen toteuttamista.
Vaikka välillä epätoivo iski, ja kyseenalaistin kaiken tämän unelman järkevyydestä ja omasta jaksamisestani, en siltikään luovuttanut. En vaikka välillä tuntui siltä, että tulen varmastikin vain epäonnistumaan. Olen vain yksi epäonnistuja. Mutta sinä päivänä kun tuo suuri matkani alkoi ja kävelin jännittyneenä Helsinki-Vantaan lentokentällä ensimmäiselle maailmanympärimatkani lennolleni, tunsin ihan mieletöntä onnistumisen ja onnen tunnetta, pakahtumista siihen iloon ja riemuun – minä olin tehnyt sen, olin vihdoinkin oikeasti toteuttamassa pitkäaikaista unelmaani. Olin tehnyt sen, mistä välillä muut esittivät epäileviä kommentteja ja olin jopa itsekin hairahtunut epäilemään omaa unelmaani ja omia kykyjäni sen toteuttamiseen.
Ja voin sanoa, että tuo unelmieni reissu oli kaiken sen vaivan arvoinen. Jälkikäteen en ole kertaakaan ajatellut, että olisin käyttänyt aikaa tai rahaa hukkaan. Päinvastoin näin jälkikäteen näen niin selvästi, kuinka se on ollut elämäni paras investointi itseeni. En olisi tänä päivänä tämä sama ihminen, ellen olisi uskaltanut lähteä tuolle reissulle. Se aivan oikeasti muutti elämäni ja suhtautumiseni siihen, mutta myös itseeni.
Mutta tuon 10 kuukauden matkan jälkeen takaisin normaaliin elämään palatessani olen kokenut olevani kuin tyhjän päällä. Kun suuri unelma oli jo toteutunut, en tiennyt mistä unelmoisin seuraavaksi. Mitä haluaisin elämältäni, mikä olisi se minun seuraava juttu. Tai se juttu ylipäätään, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Palasin Suomeen syksyllä 2017 ja siitä hetkestä melkeinpä tähän päivään saakka olen kipuillut näiden asioiden äärellä. Syvällä sisimmässäni olen tunnistanut tiettyjä ajatuksia siitä, millaista elämää haluaisin elää, pieniä viitteitä siitä, millainen se seuraava suuri unelmani voisi olla. Mutta kuten maailmanympärimatkani toteuttamiseksi, myös tämän uuden unelman eteen tarvitsin sen parin vuoden ajatusprosessin itseni kanssa ennen kuin löysin ajatuksistani sen mitä eniten kaipasin – sen mistä oikeasti unelmoin.
Lopulta olin siinä pisteessä, että minun täytyi oikeasti pysäyttää itseni miettimään, että mikä minua esti eniten toteuttamasta tätä uutta unelmaani. Kun pohdin asiaa kaikilta kannoilta, huomasin tosiasiallisen syyn olevan niinkin naurettava kuin aika ja raha. Jälleen kerran. Koskaan ei tuntunut olevan sopiva hetki aloittaa jotakin uutta tai tarpeeksi rahaa sen toteuttamiseksi.
“Nyt ei vain ole oikea hetki tähän, kun on niin kiire muutenkin”. “Ehkä sitten ensi viikolla/kuussa/vuonna minulla on enemmän aikaa paneutua tähän”. “Tarvitsisin ainakin pari kuukautta lomaa, jotta voisin miettiä tätä paremmin ja järjestellä asioita elämässäni.” Ja sitäkin suurempana tekijänä elämääni määritti sittenkin raha. “Kun minulla olisi säästössä niin ja niin paljon rahaa, voisin kevyemmin mielin ottaa aikalisän ja tehdä haluamiani muutoksia elämässä.” “Jos se ei olisi rahasta kiinni, hyppäisin samantien toteuttamaan unelmaani.” “Ensin minun täytyy luoda tällainen ja tällainen ura sekä tienata enemmän rahaa, jotta saan kerrytettyä säästöjäni. Ja sitä kautta luotua itselleni jotenkin varmemman mielen.”
Mutta lopulta vuoden vaihteessa Balilla ollessani tajusin sen. Unelmien toteuttamisen eteen sen tärkeän päätöksen tekeminen ei vaadi aikaa tai rahaa. Se vaatii vain pienen hetken verran aivan suunnatonta rohkeutta. Rohkeutta hypätä kohti uutta ja tuntematonta, sellaista mitä et pysty etukäteen täysin määrittelemään tai suunnittelemaan. Rohkeutta vain luottaa siihen, että olet tehnyt itsesi kannalta juuri sillä hetkellä oikean päätöksen ja rohkeutta uskaltaa myöntää itselle ja muille, että tämä on juttu, jota oikeasti haluat tavoitella. Epäonnistumisesta viis.
Ja sillä tiellä nyt olen. Olen ottanut sen ensimmäisen kammottavan rohkean askeleen – sen miltä sinusta tuntuu juuri sillä hetkellä, kun olet vaikka hyppäämässä lentokoneesta ulos laskuvarjohyppyyn tai askeltamassa benjihyppykorokkeelta pudotukseen. Mutta niiden karmaisevien kauhun ensihetkien jälkeen huomaat valtavan onnen ja kiitollisuuden tunteen valtaavan koko kropan – minä tein sen, minä uskalsin tehdä sen päätöksen, ottaa sen yhden ison askeleen kohti unelmaani, vaikka kuinka pelotti.
Pari viikkoa sitten kysyin Instagram-tilini stooreissa kaksi kysymystä. Mistä haaveilet? Mikä sinua estää eniten toteuttamasta unelmaasi?
Vastauksissa haaveiltiin yrityksen perustamisesta, lomasta, oman asunnon ostosta, tulevista matkoista, uusista harrastuksista, alan vaihdosta, opiskelemaan pääsystä, kesästä, raskaaksi tulemisesta ja lapsen hankinnasta, vapaudesta oravanpyörästä, pitkästä lomasta, hoikemmasta minästä, välivuodesta, opintojen loppuun saamisesta, normaalista tasapainoisesta arjesta, terveydestä, elämän suunnan löytämisestä, parisuhteesta, elämästä muualla kuin Suomessa, materialistisista hankinnoista, omasta perheestä, muutosta lämpimään, uudesta urasta, paremmasta taloudesta, irtiotosta, huolettomasta elämästä, stressittömyydestä, elämänmuutoksesta, rakkaudesta, taloudellisesta vapaudesta, asunnon remontista, terveestä elämästä, sijoitusasunnon ostosta, asuntovaunusta, omasta ajasta, itsensä toteuttamisesta, oman paikan löytämisestä maailmassa, häistä, soolomatkasta, vapaaehtoistöistä, onnellisuudesta, mielenrauhasta, kahdenkeskisestä lomasta miehen kanssa, intohimon löytämisestä, diginomadielämästä, velattomuudesta, poikaystävästä, maailmanympärimatkasta, rantaelämästä, vaelluksista, roadtripeistä, oman jutun löytämisestä, sielun tasapainosta, auringosta ja lämmöstä…
Yllättävää kuitenkin oli, että useimpiin näihin unelmiin vastauksena siihen, mikä esti unelman toteuttamisen oli: Raha tai aika. Osalla myös rohkeuden puute. Eli tismalleen ne samat syyt mitkä itselläni olivat estää ensin maailmanympärimatkan toteuttamisen sekä nyt uuden unelmani tavoittelun. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, miten voisimme taklata nämä unelmiamme rajoittavat tekijät parhaiten? Miten voisimme vakuuttaa itsemme yhä uudelleen siitä, että me onnistumme, minusta on siihen? Mistä saisimme sen rohkeuden luottaa itseemme ja unelmiimme enemmän?
The secret to happiness is freedom. And the secret to freedom is courage.
14 Comments
Hanna / Parasta matkalla
28.1.2020 at 22:10Ai vitsi, pystyin samaistumaan täysin noihin fiiliksiisi maailmanympärysmatkaa ennen ja jälkeen. Itse koin tismalleen samanlaisia pelkoja ja tuntemuksia ennen kuin läksin puoleksi vuodeksi reissuun opintovapaan mahdollistamana. Palasin reissusta viime kesänä ja sopeutuminen vanhaan elämään ja työhön on ollut ajoittain äärimmäisen vaikeaa. Mikä on se seuraava unelma, jota kohti lähden? Pitkään olin eksyksissä ajatusteni kanssa, mutta pikku hiljaa on eteeni tullut merkkejä siitä mihin suuntaan lähden. Tie ei ole kirkas, mutta luotan siihen, että tavalla tai toisella se kirkastuu. Niin varmasti myös sinulla! Joihinkin unelmiin tarvitsee rahaa, mutta myös matka kohti unelmaa voi olla rikastuttava ja ykskaks tuodakin elämään jotain uutta. Aina kannattaa siis yrittää!
Anna-Katri
31.1.2020 at 07:17Kiinnostavaa kuulla, että sinulla ollut aivan samoja fiiliksiä ennen tuota reissua. Mutta myös reissun jälkeen! Uuden unelman kypsyttely vaatii aikaansa, ja joskus tällaisia “välivaiheita” tarvitaan itsensä etsimiseen ja elämän suunnan kirkastamiseen. Kiitos vielä kauniista ja pohtivasta kommentistasi, sitä oli kiva lukea. <3
Merja
30.1.2020 at 09:13Pitkästä vuodatuksestasi huolimatta ei unelmasi käynyt selville?
Ilmeisesti tarinointisi on tarkoitettu yksineläville ihmisille, joiden ei tarvitse välittää puolisostaan, lapsistaan, vanhenevista vanhemmistaan, eikä muistakaan läheisistään mitään.
Minä, minä, minä…..
Tällä en tarkoita sitä, että kadehtisin matkustelua, kyllä ne tehdyt satakunta reissua sen tyydyttää, mutta minun ei ole tarvinnut etsiä itseäni, eikä elämääni maailmalta.
Anna-Katri
31.1.2020 at 07:12Niin, siitä unelmasta kerron varmasti myöhemmin enemmän kun olen saanut taustalla olevat käytännön asiat sellaisen pisteeseen, että voin niistä avoimesti puhua.
Hyvä juttu ettei sinun ole tarvinnut etsiä itseäsi, kaikilla meillä on kuitenkin erilainen elämänpolku, joten eiköhän arvosteta toinen toisiemme valintoja. Samoinhan muuten sinkkuus ja perheen perustaminen on valintoja. 🙂
Ikuinen matkustaja
30.1.2020 at 18:30Olet kirjoittanut paljon kipuilustasi siitä uskallatko toteuttaa unelmia. Kuitenkin olet tehnyt monenlaista joten eteenpäin vaan?. Olisi vaan kiva jos siirtyisit teksteissäkin eteenpäin- kovasti on ollut arvuuttelua tulevasta joten miksei vähitellen niitä uutisiakin?!
Anna-Katri
31.1.2020 at 07:10Kiitos tsempistä! Varmasti ymmärrät, että vaikka taustalla paljon muutoksia käynnissä onkin, ei kaikista asioista voi välttämättä heti avoimesti puhua täällä internetissä. Vasta sitten, kun on kaikki päätökset tehty ja käytännönjutut järjestetty, voin niistä ehdottomasti kertoa.
Susanna
30.1.2020 at 23:05Hyvä aihe, vähän samaa minäkin olen miettinyt. Olen laittanut paljon rahaa matkailuun ja majoituksiin. En kuitenkaan kadu sitä, mutta kadun vähän joitain aiempia majoituksia jotka osoittautui huonommiksi mitä ensin ajattelin mutta itse niitä matkoja en kadu kuitenkaan. Olen myös välillä miettinyt mitä olisin tehnyt/ostanut samoilla summilla mitkä kului matkailuun. No jos olisin hommannut esim. vaatteita tai muuta materiaa olisin takuulla jo kyllästynyt niihin ja unohtanut ne jo ajat sitten. Kun sen sijaan matkoista saa sellaisia kokemuksia jotka ei unohdu, kuten materia unohtuu. Ja olen melko varma että vaikka jos olisin ollut koko ajan Suomessa ilman matkoja niin olisin elänyt samoin tavoin sinkkuna, sitten ne summat jotka kului matkailuun olisi luultavasti kulunut esim. vuokraan ajan kanssa. Luultaasti olisin elänyt samoin tavoin kuin ennen tai melkein, mutta olisin matkakokemuksia köyhempi sitten. Sitten en myöskään tietäisi miten upeita kohteita ja miten hyvä sää muualla on. Nyt suunnittelen taas säästämistä ja matkustelua. Tällä kertaa kuitenkin kohteisiin jotka tuntuu hyviltä ja oikeilta, ei ehkä enää päämäärätöntä kiertelyä vaikka onhan sekin kivaa välillä. Joistain asioista voi olla montaa mieltä, mutta siihen ei taida olla oikeaa vastausta onko rahan laittaminen matkailuun viisasta vai tyhmää. Minun mielestäni viisasta jos on sinkku eikä ole muita kalliita pakollisia menoja
Anna-Katri
31.1.2020 at 07:07Ehdottomasti liputan nykyisin sen puolesta, että materian sijaan kannattaa rahat mieluummin laittaa elämyksiin, kokemuksiin ja palvelihin. Reissut antavat aina enemmän kuin pelkkä niihin kulunut rahasumma kertoo. 🙂
Sandy
31.1.2020 at 08:46Oon saanut sun teksteistä hurjasti voimaa omiin kipuiluihini – kiitos siitä! Täällä siis lähes samassa tilanteessa, unelmoin täydestä irtiotosta ja olenkin ottanut ensimmäisiä askelia sen suuntaan. Tämä vuosi on muutosten vuosi 🙂 Välillä myönnän myös kauhistelevani matkustukseen menevää rahamäärää, mutta en kyllä ikinä vaihtaisi kokemuksia! Matkustelun myötä materian merkitys on vähentynyt merkittävästi, ja varmaan myös siksi nomadielämä on yksi isoista unelmistani.
Anna-Katri
1.2.2020 at 07:49Ihana kuulla, että olen pystynyt oman kipuiluni ja näiden tekstien kautta antamaan voimaa muillekin siihen omaan elämänmuutokseen ja unelmien tavoitteluun. Tiedän todellakin ettei se polku välttämättä ole helppoa, mutta kun pilkkoo unelman toteuttamiseen tarvittavat asiat pienemmiksi palasiksi aikajanalle, alkaa suunnitelma enemmän konkretisoitua ja unelma olla lähempänä askel askeleelta. Motivaatiota ja rohkeutta se vaatii, mutta uskon sinulta sitä löytyvän. Hurjasti tsemppiä muutosten vuoteen! <3
Terho
1.2.2020 at 15:27Elämä on muutakin kuin unelmointia sekä onnensa etsimistä.
Elämä on tarkoitettu elettäväksi.
Anna-Katri
8.2.2020 at 09:27No sinäpä sen sanoit!
S
28.4.2020 at 18:46Niinkuin noissa vastauksissa tulikin esille niin rahan puute on monesti este, varmasti suurimpana syynä kun ei pysty unelmia toteuttamaan, oli se sitten pitkä reissu tai hieno omakotitalo. Ei se rohkeus ja unelmiin uskominen varmaan auta siihen että sitä rahaa ei ole. En itse keksinyt miten taklata unelmia rajoittava este, keksitkö itse? 🙂
Anna-Katri
28.4.2020 at 21:05Rahan puute on varmasti se ensimmäinen ja isoin syy unelmien toteuttamisen esteenä, mutta en tiedä kuinka paljon siinä on sitten todella kyse siitä, etteikö elämää ja rahankulutustaan voisi järjestää uusiksi siten että unelmaan olisi entistä enemmän varaa säästää. Usein nimittäin se ajatus “en mä kuitenkaan pysty” estää jo sen aloittamisen.