Maailmanympärimatka Matkaunelmia

Maailmanympärimatka – 10 kuvaa, 10 tarinaa

22.11.2017

Maailmanympärimatkalla taisin olla silloin Chiang Maissa Thaimaassa, kun huomasin blogeissa kiertävän valokuvahaasteen iskeä kehiin 10 erilaista kuvaa etukäteen määritetyistä teemoista, kuten lentokoneen siivestä, matkaseurasta tai siitä hetkestä, joka saa hymyn huulille. Maailmanympärimatkalla ollessa en kuitenkaan jaksanut syventyä etsiskelemään sopivia kuvia matkakuvien joukosta (kuvia matkalta nimittäin kertyi tuhansia), mutta nyt kotiin palatessa (ja syyssateiden iskiessä) päätin tarttua haasteeseen ja käydä läpi maailmanympärimatkani ajalta kertyneitä valokuvia. Samalla hieman pureudun tuohon kuvanottohetkeen – mitä silloin tapahtuikaan tai mitä ehkä juuri silloin koin. Tässä siis 10 kuvaa ja 10 tarinaa maailmanympärimatkaltani:

1. Kuva lentokoneen siivestä

Kuva on napattu lennolta Papua-Uuteen-Guineaan, juuri ennen Port Moresbyn lentokentälle laskeutumista. Ikkunasta näkyi tummansininen Korallimeri ja Papua-Uuden-Guinean vehreä manner, josta kohoili hassunnäköisiä kumpareita. Rannikon tuntumassa korallit näkyivät selvästi turkooseina läntteinä yläilmoihin.

Ja voi tsiisus kuinka minua tuolloin jännittikään! En edes oikein tiennyt mikä minua jännitti, ehkä kokonaan uuden maan kohtaaminen, josta en tiennyt juurikaan mitään, enkä myöskään ollut kuullut monen siellä aiemmin käyneen. Eikä jännitystäni lieventänyt, että lähes tyhjässä lentokoneessa oli lähinnä vain bisnesmatkalla olevan näköisiä ukkeleita, jotka katsoivat minua kuin ihmetellen mitä ihmettä pikkutyttö oli yksin Papua-Uuteen-Guineaan matkaamassa.

2.Paras vahingossa onnistunut otos

Kuva on otettu Sansibarin valkoisilla hiekkarannoilla, jonne lähdin itsekseni aamulla kävelemään. Edellinen ilta juhlineen oli yksi koko matkani surkeimmista – mies, johon olin ollut hieman ihastunut, kertoi vähät välittävänsä minusta, ja mieluummin viettävänsä aikaa yhden supercoolin naisen seurassa. Aamulla herätessäni peilistä tuijottivat kyyneleistä punottavat silmäni, kroppa vaikutti turvonneen pullataikinaksi ja tunsin itseni kaikkea muuta kuin viehättäväksi. Sujautin aurinkolasit päähäni ja sarongin ympärilleni ja lähdin rannalle kävelemään kameran kanssa yksin ajatusteni kanssa.

Nappailin kuvia sieltä täältä rannalta, mutta kun puitteet näyttivät niin kauniilta, päätin ottaa muutaman kuvan itsestänikin kolmijalan avulla. Kännykkä oli unohtunut hotellille, joten laitoin kameraani 10 sekunnin ajastuksen ja yritin ehtiä kipittää mukaan kuvaan. Tarkoitukseni oli ottaa itsestäni muutama kuva selkä kameraan päin, siten että pinkki saronkini hulmuaisi takanani. Missään vaiheessa en tietoisesti poseeranut kameralle, mutta kun hotellille takaisin päästyäni kävin kuvia läpi, löytyi joukosta tämä kuva. Nähtävästi apea mieleni oli ainakin hetkeksi unohtunut rannalla kameran edessä juoksennellessani. Ja kuvaa tuijotellessani totesin edellisen illan apeuden jälkeen sittenkin näyttäväni ihan kivalta. Hitot siitä tyhmästä miehestä!

3. Luontokuva

Kuva on otettu viimeisenä aamuna Tansanian Ngorongoron luonnonpuistossa. Olimme lähteneet liikkeelle avokattoisella jeepillä jo ennen auringonnousua, ja Ngorongoro ei tälläkään kertaa pettänyt kauneudellaan. Mutta yksi odottamaton ja sitäkin unohtumaton luontonäytelmä teki vieläkin suuremman vaikutuksen. Tasangon poikki hiippaili leijonaperhe kohti juomapaikkaa, ja kolmen naaraan lisäksi mukana kulki maailman hellyyttävimmän näköisiä pieniä leijonapentuja – varmaan ainakin 10 pentua! Seisoimme kaikki ihan hiirenhiljaa jeepissä ja vain tuijotimme perheen puuhastelua. Pikkuleijonat telmivät yhdessä ja välillä säntäsivät jahtamaan mamman häntää, ja leijonanaaraat vahtivat tiivisti, että pennut kulkivat aivan heidän lähettyvillään juomapaikalle. Kuvan nappasin kädet täristen, eikä se varmastikaan ole mikään vuosisadan upein luontokuva, mutta ainakin tämän hellyyttävän hetken onnistuin taltioimaan kameralleni. Ngorongoro on muuten Afrikan paras paikka leijonien bongaamiseen!

4. Kuva, joka saa hyvälle tuulelle

Maailmanympärimatkan viimeisinä viikkoina suuntasin Ubudin lähelle Sebatun kylään paikallisen perheen luokse. Viimeisenä aamuna, kun olin jo sanonut hyvästit perheelle, ja odottelin perheen pojan käynnistelevän skootteriaan viedäkseen minut takaisin Ubudiin, huomasin kylätiellä kipittävän pieniä koululaisia. Menin lähemmäs tietä ja kaivoin kameran laukusta ottaakseni muutaman kuvan ohikulkevista lapsista. Mutta kun lapset huomasivat kamerani, he alkoivat kiljuen rynnätä eteeni kuvattavaksi. Eikä heidän riemullaan näyttänyt olevan rajoja, kun he poseerasivat ryhmänä minulle ja ihan omatoimisesti! Itse olin vain kyykistyneenä paikoilleni ja nauraen otin muutamat kuvat heistä ennen kuin Agus huikkasi minut skootterin kyytiin. Voin vieläkin kuulla lasten naurunremakan korvissani tätä kuvaa katsoessani!

5. Kuva matkaseurasta

Etelämantereen risteilyllä yhtenä päivänä rantautuessamme oli mahdollisuus kiivetä läheiselle kukkulalle maisemia ihailemaan. Lähdin kävelylle australialaisten matkaystävieni Vivianin ja Francescan kanssa, ja harpoin lumessa tottuneesti eteenpäin ylämäkeä. Kun pysähdyin ennen huippua huikkaamaan ystävilleni jotakin, huomasin heidän olevan armottoman paljon minua jäljessä. Heitä odotellessani otin tämän kuvan maisemasta, jossa näkyy G-Expedition aluksemme sekä matkaystäväni kipuamassa kohti huippua. Kun kysyin heiltä leikkimielisesti, että mikä keski niin kauan, niin he nauraen kertoivat tämän olevan heidän ensimmäinen lumikävely ja ihmettelivät miten pystyin etenemään niin nopeasti – he kun olivat liukastelleet ja meinanneet kaatua tämän tästä! Välillä sitä unohtaa, että Suomen talvessa on tullut joitakin erityistaitoja opittua, kuten lumessa kävely. 😀

6. Postikorttikuva

Boliviassa Andien vuoristossa retkiseurueemme pysähtyi vuoristojärven rannalle ottamaan kuvia. Näkymä oli kuin suoraan jostakin postikortista, niin uskomattoman upea se oli taustalla näkyvine vuorten huippuineen ja järvessä käyskentelevine vaaleanpunaisine flamingoineen. Yksi flamingo ruokaili aivan rannan vieressä, ja kyykistyin rannalle ottamaan flamingosta kuvaa. Odotin ja odotin, että flamingo nostaisi päänsä vedestä, mutta turhaan. Sillä oli selvästi nälkä! Aloin jo tuskastumaan odotteluun, ja kun viimein flamingo nosti päänsä, räpsin tuon parin sekunnin aikana kuvia kuin hullu. Mutta arvaatteko mitä – niissä kuvissa, joissa flamingon pää on kauniisti ylhäällä, flamingo päätti ruikata ruuansulatuksensa tuotokset ulos. Eiiih, se siitä haaveilemastani postikorttivalokuvasta! 😀 Tämä kuva on siitä, kun flamingo työnsi jo päänsä takaisin pinnan alle.

7. Kuva yläilmoista

Tätä kuvaa katsoessani vatsanpohjassa vieläkin muljahtaa ikävästi ja voin melkein aistia tuon pelonsekaisen tunteen lentokoneesta alas syöksyessäni. En ole kokenut elämässäni mitään niin jännittävää kuin laskuvarjohyppy Uudessa Seelannissa. Lentokoneen sisällä vielä hymyilin jännittyneenä, mutta kun lentokoneen ovi avautui ja roikuin hyppykaverini valjaista ovesta ulos, pakokauhu valtasi mieleni hänen laskiessa ääneen “one-two-three” ja tietäen hänen kohta kiepauttavan meidät ovesta ulos lähes 50 sekunnin vapaapudotukseen kohti maata. Ja voi taivas miten kammottavia nuo ensimmäiset pari sekuntia hypystä olivatkaan – en todellakaan tiennyt missä on taivas ja missä on maa! Eli tässäpä kuvaa yläilmoista ainakin hyvin erilaisesta kuvakulmasta kaikin tavoin!

8. Fiilistelykuva palmun alla

Fidzin saarihyppelyllä viimeisenä kokonaisena päivänä Naculan saarella löhöilin tyytyväisenä kahden palmun väliin viritetyssä riippumatossa kirjaa lukien. Edessä näkyi turkoosi meri ja trooppiset linnut visertivät kauniisti. Jossakin vaiheessa tämän paratiisi-idyllin rikkoi kova kopsahdus. Säikähdin, ja hyvä etten kierähtänyt riippumatosta maahan. Hetken kuluttua tajusin kopsahduksen tulleen palmusta aivan viereeni pudonneesta kookospähkinästä, ja tämän tajutessani ryntäsin kookoksen kimppuun. Olin nimittäin juuri aamulla haaveillut tuoreesta kookosvedestä, mutta majapaikassani ei ollut kookoksia tarjolla. Nyt kuitenkin yksi pähkinä putosi kirjaimellisesti syliini, ja kuin tilauksesta pihamaalla liikkuvalla remonttipojalla oli viidakkoveitsi mukana ja hän avasi kookospähkinän minulle. Voi nam! Tässä kuvassa kookosvedet on jo juotu ja alan kovertamaan hedelmälihaa pähkinän sisältä syödäkseni pienen välipalan.

9. Hyvää huomenta -kuva

Monia aamukuvia maailmanympärimatkalta löytyy, mutta yksi aamu on jäänyt erityisen hyvin mieleeni. Nimittäin kuumailmapallolento auringon noustessa Serengetin tasangon ylle! Olin haaveillut kuumailmapallosta jo pienen ikuisuuden, ja aiemmin näytti jo siltä, etten kyseisenä aamuna sittenkään pääse osallistujien puutteen vuoksi toteuttamaan tätä haavettani. Joten olinkin aivan superinnoissani kun vielä pimeällä suuntasin kuumailmapallopaikalle ja näin jättikokoiseen palloon puhallettavan yhä enemmän ja enemmän kuumaa ilmaa. Ja voi taivas miten upea kokemus koko lento olikaan! Pienestä kuumailmapallokorista katsottuna koko maisema näytti epätodelliselta, kuin unelta, ja ainoastaan ajan eteenpäin kulumisesta muistutti horisontista hetki hetkeltä nouseva ja yhä kirkkaampana paistava aamuaurinko. Siinä oli hyvän huomenen toivotusta kerrakseen!

10. Lempikaupunkini

Kuvaa lempikaupungistani maailmanympärimatkan ajalta jouduin miettimään kaikista pisimpään tämän postauksen kuvia valitessani. Ensin olin kallistumassa Buenos Airesiin, josta pidin aivan hurjasti, mutta lopulta kallistuin sittenkin Singaporeen. Nimittäin vähän ennen tämän kuvan ottamista olin fiilistellyt Singaporea kattoterassibaarissa ja todennut itselleni, että tänne voisin ehdottomasti muuttaa. Päädyinpä jopa selailemaan kännykän kautta Singaporen vuokra-asuntojen tarjontaa. Joten tämän perusteella sanoisinkin Singaporen olleen yksi lempikaupungeistani tällä huikealla reissulla!

  • Reply
    Tuuli
    22.11.2017 at 18:55

    Hyviä kuvia ja tarinoita. Voi tuota lapsikuvaa, se on ihana. Pakko kysyä tuosta kohdasta 10, että mikä Singaporessa saa sen noin korkealle suosikkikaupunkilistalla? En ole nimittäin käynyt siellä.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 20:13

      En tiedä mitä Singaporessa oikein oli, mutta siellä tunsin itseni jotenkin tyytyväiseksi kaikkeen ympärillä olevaan. Ehkä se aasialaisen suurkaupunkin kulttuurikirjo yhdistettynä eurooppalaiseen järjestelmällisyyteen ja siisteuteen sekä trooppisiin tunnelmiin oli se mikä vetosi. Buenos Aires oli kyllä hyvä kakkonen, sen jälkeen Australian kaupungit! ♥

  • Reply
    Sini
    23.11.2017 at 22:37

    Mun suosikki noista oli tuo postikorttikuva 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 20:11

      Tuo on kyllä yksi omia suosikkejanikin koko matkalta. 🙂

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    25.11.2017 at 12:39

    Kivasti koottu pitkä reissu yhteen kuvien ja tarinoiden kanssa. Itse tykästyin tuohon postikorttikuvaan, se on totta vie huikea!

    P.S. On ainakin Singapore helpommin saavuttavissa kuin Buenos Aires, eli sikäli hyvä lempikaupunki 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 20:07

      Tällaisia postauksia on kyllä kiva toteuttaa, vaikkakin tässä tapauksessa iski aivan kamala kaipuu takaisin noihin maailmanympärimatkan paikkoihin. Ja joo, Singaporeen pääsee paljon näppärämmin ja edullisemmin, joten varteenotettava kohde! 🙂

  • Reply
    Veera Bianca
    26.11.2017 at 09:55

    Ihana sinä! <3 Sun blogi on hei ihan mun lempparein nykyään, niin paljon kivoja juttuja!

    Morjes näitä kuvia, toi flamingo on ihan kreisi!

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 20:04

      No hei vaan mikä kommentti! Ihana kuulla, ihana sinä! ♥

  • Reply
    Sofia
    26.11.2017 at 12:48

    Ihania kuvia kaikki nää sun matkakuvat! 🙂 Ja näitä postauksia on aina kiva lukea!

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 20:03

      Mahtavaa kuulla, kiitos Sofia! ♥

  • Reply
    Jenna / Huge passion for life
    26.11.2017 at 20:15

    Tuo Bolivian kuva on ihan mielettömän kaunis! Noista kaikista tuli kyllä hyvälle tuulelle. Singaporen kuva lisää kaipuuta Aasian suurkaupunkien sykkeeseen <3

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 20:00

      Boliviassa kelpasi kyllä kuvia nappailla, niin upeita maisemia tuolla vuoristossa että huhhuh! Ja voi, täälläkin kaipuu Aasiaan on taas kova…

  • Reply
    Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
    27.11.2017 at 17:29

    Mielettömän hienoja kuvia! Ja tarinoitakin sulla tuntuu riittävän kerrottavaksi vielä pitkäksi aikaa, kiva niin! Tuo lasten poseerauskuva sai minutkin hyvälle tuulelle 😀

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 19:57

      Tarinoita kyllä riittäisi (ja kuviakin), mutta jotenkin näin matkan jälkeen tuntuu hieman hankalalta tarttua maailmanympärimatkaa käsitteleviin postauksiin kun ei oikein tiedä mistä aloittaa. 🙂

  • Reply
    Katariina
    27.11.2017 at 21:03

    Toistan muita kommentoijia sanomalla, että tuo flamingikuva on aivan käsittämättömän upea! Ja koska mulla on nyt Afrikka-vaihe päälle, niin tykkäsin kyllä kovasti myös noista leijonista. Sinulla on upea kyky olla sekä kameran takana että edessä 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 19:55

      Kiitos Katariina, ihana kommentti! Ja voi nuo eläinkuvat ovat omia suosikkejani myös!

  • Reply
    sari / matkallalahelletaikauas
    27.11.2017 at 21:38

    Kyllä on matkakuvat, aivan niin ihanan upeat! Sinulla on kyllä ollut melkoiset matkahetket ja juttua ihan varmasti kerrottavana, kuten edellä olevakin sen mainitsi.

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 19:53

      Näitä kuvia oli kyllä ihana käydä läpi tietokoneen uumenista, mutta samalla iski ihan järkyttävä haikeus ja kaipuu takaisin maailmanympärimatkalle. ♥

  • Reply
    Anne / Matkahetket
    28.11.2017 at 16:19

    Ihania tarinoita ja vau mitä kuvia! Flamingokuva on aivan ihana! Täytyypä itsekin tehdä joskus tuollainen 10 kohdan postaus. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 19:51

      Tällaiset haastepostaukset ovat kyllä kivoja toteuttaa! Vaikkakin kieltämättä iski pienoinen haikeus maailmanympärimatkan kuvia selaillessa…

  • Reply
    Eveliina / Korkkarit rinkassa
    29.11.2017 at 02:35

    Ihania kuvia ja tarinoita niiden takana! Sinun postauksissasi pelkästään jo mahtavat kuvat saavat minut aina palaamaan blogiisi. 🙂 Ja jukrat tuota flamingokuvaa, hehkutusta täältäkin!! <3

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 19:45

      Voi kiitos Eveliina, ihana kuulla! ♥ Ja tuo flamingokuva on kyllä yksi omista suosikeistanikin. 🙂

  • Reply
    Heidi/Himomatkaajan Turinoita
    29.11.2017 at 23:21

    Hienoja kuvia ja tarinoita matkojen takaa!
    Erityisesti tuo leijonakuva säväytti, oli sen verran monta pentua kuvassa mukana. 😉

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 19:44

      Siinä kyllä ei laskuissa pysynyt perässä kuinka monta pentua mukana viiletti. Niin suloisiakin vielä! ♥

  • Reply
    Terhi | VAGABONDA
    30.11.2017 at 15:08

    Oih, miten kauniita kuvia! Ihania nuo balilaiset lapset, kuva toi hymyn minunkin huulilleni 🙂 Respektit laskuvarjohypystä, itse kun en sitä uskaltaisi tehdä. Mutta JOS joskus rohkenisin, olisi NZ ehdottomasti ainoa oikea paikka siihen!

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 19:42

      Lasten aito ilo kyllä tarttuu salamannopeasti! 🙂 Ja hehe, itsekään en ajatellut koskaan laskuvarjohyppyä tekeväni, joten voihan olla että löydät itsesi vielä joskus samasta tilanteesta. 🙂

  • Reply
    VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
    1.12.2017 at 19:43

    Ihania tarinoita ja ihania kuvia! Muistan aikaisemmin jääneeni pidemmäksi aikaa tuijottamaan tuota kuvaa, jossa on noi kylän lapset. Tulin jo silloin iloiseksi tuosta kuvasta, koska se on jotenkin tosi aito – nyt tulin vielä enemmän iloiseksi, kun sain kuulla tarinan kuvan takaa. 🙂

    • Reply
      Anna-Katri
      3.12.2017 at 19:36

      Nuo lapset on kyllä niin ihastuttavia! ♥ Ja voi että miten he kikattivatkaan tuossa kamerani edessä keikkuessaan. 🙂

Leave a Reply