Etelämanner – infopaketti seikkailumatkailijan unelmakohteeseen

Etelämanner oli ollut jo jonkin aikaa bucket-listallani, mutta alunperin se ei kuitenkaan kuulunut maailmanympärimatkani suunnitelmiin. Onneksi kuitenkin muutin suunnitelmiani ja tasan vuosi sitten tähän aikaan seilasin elämäni seikkailulle kohti Etelämannerta, tuota seitsemättä maanosaa, jossa vain harva on matkaillut. Pitkä merimatka ja erityisesti Drake Passage, välillä iskevine myrskytuulineen ja kymmenien metrien korkuisine aaltoineen, on saanut monen jättämään matkan Etelämantereelle sikseen, mutta perillä odottaa jokaisen seikkailumatkailijan unelma:

Silmänkantamattomiin jatkuvaa koskematonta valkoista erämaata, jonka maisemaa hallitsevat paikallallaan nököttävät jäävuoret ja tummansinisessä meressä kelluvat jäälautat. Kun katsoo tarkemmin alkaa maisemasta erottua myös elämää: laivan ympärillä ryhävalasparvi läpsyttelee pyrstöjään, jossakin kauempaa pienempi valas pomppaa hurjaan hyppyyn pinnan yläpuolelle. Laivan ohitse vilahtaa pieniä torpedoja, jotka paljastuvat pingviineiksi. Niiden yhteiskuntia on siellä täällä pitkin Antarktiksen niemimaata ja pingviinejä pääsee tarkkailemaan lähietäisyydeltä, kun laivalta tehdään rantautumisia pienellä kumiveneellä jäätiköiden reunoille. Näillä päivittäisillä tutkimusretkillä Etelämantereen luonto näyttää voimansa – sääolot saattavat muuttua hetkessä porottavasta auringonpaisteesta ja tyynestä merenpinnasta hyiseen lumisadesumuun ja laivaa vasten vaativasti iskeviin aaltoihin.

Etelämanner on heittämällä ollut yksi upeimpia matkakohteita, joissa olen koskaan reissannut, eikä todellakaan ole ihme, että se nousi suosikkikohteekseni koko maailmanympärimatkalla. Koskematon valkoinen erämaa oli upeampi kuin osasin kuvitellakaan, ja vaikuttavien jäävuorimaisemien lisäksi Etelämantereen eläimistö hurmasi – en tiedä voiko missään nähdä niin paljon pingviinejä ja valaita kuin Etelämantereella. Ja vieläpä niin lähietäisyydeltä! Kaiken kruunasi ihan mielettömän hyvin toteutettu risteily kokonaisuudessaan ammattimaisesta henkilökunnasta aina vanhan tutkimusaluksen puitteisiin – unohtamatta kanssamatkustajia, joiden kanssa olimme kuin yhtä suurta perhettä yhteisen seikkailumme aikana.

Tässä koottuna infopaketti Etelämantereen risteilystä – Kysykää ihmeessä lisää, jos jokin asia mietityttää!

Etelämanner: Lennot ja liikkuminen

Suurinosa Etelämantereen risteilyistä lähtee Argentiinan eteläkärjessä sijaitsevasta pikkukaupungista Ushuaiasta. Sinne voi lentää Argentiinan sisäisellä lennolla Buenos Airesista. Suoraa bussireittiä ei ole, mutta Buenos Airesista pääsee Río Gallegosin kautta bussia vaihtamalla Ushuaiaan. Jos siis on valmis viettämään 36 tuntia bussissa. Ei siis kovin suositeltava vaihtoehto, ellei matkalla aio pysähdellä muualla.

Suomesta Buenos Airesiin ei ole suoria lentoja, mutta esim. Lufthansan ja Iberian siivin Buenos Airesiin pääsee lyhyemmillään yhdellä stopilla, mutta sitäkin pidemmillä lennoilla. Myös Etelämantereelle saakka pääsee nykyisin lentäen pienkoneella, mutta näiden reissujen hinnat hipovat pilviä, ja toisaalta Etelämantereen kokeminen risteillen on elämys isolla E-kirjaimella.

Jos Etelä-Amerikkaan asti matkustaa, kannattaa samaan reissuun mahdollisuuksien mukaan pyrkiä yhdistämään myös muutakin nähtävää. Esimerkiksi naapurimaa Brasilia tarjoaa myös upeita kohteita luonto/-aktiivimatkailijalle, eikä kannata myöskään unohtaa Boliviaa, Perua tai Ecuadoria Galapagossaarineen. Lisäksi Argentiinan ja Chilen muodostama Patagonian niemimaa tarjoaa kuvankauniita luontomaisemia ja patikointipolkuja.

Etelämanner: Risteily ja majoitus

Etelämantereelle risteilyjä järjestää noin kymmenkunta eri varustamoa, mutta risteilyä varatessa kannattaa muistaa, että ainoastaan alle 500 matkustajan kokoiset alukset saavat tehdä rantautumisia. Eli jos valitset isomman risteilyaluksen, joudut tyytymään katselemaan Etelämantereen maisemia vain ja ainoastaan risteilijältä käsin. Jotta saat matkastasi enemmän irti, kannattaa risteilytarjonnassa kiinnittää huomiota erityisesti henkilökunnan pätevyyteen, sillä osaavien luonto-oppaiden järjestämien päiväretkien ja laivalla pidettävien luentojen kautta Etelämantereen luonto ja eläimistö herää henkiin aivan uudella tavalla. Reissua varatessa kannattaa myös kiinnittää huomiota reissujärjestäjän vastuullisuuteen, sillä Etelämantereen luonto on hyvin herkkä.

Varasin oman reissuni G-Adventuresin* kautta, jonka G-Expedition-alus on ollut ennen tutkimusaluksena, mutta muutettu nyt risteilemään vaativiin olosuhteisiin niin Etelämantereella kuin Pohjoisella jäämerellä. Alus on mitoitettu maksimissaan 134 matkustajalle, joten perinteiseen risteilyalukseen verrattuna se on todella pieni, mutta sitäkin paremmin suunniteltu matkalle ääriolosuhteisiin. Kuusi kerroksisen laivan keskiössä oli neloskannelta löytyvä Discovery Lounge, jonne kokoonnuttiin joka päivä kuulemaan tärkeitä asioita koskien niin matkareittiä, päiväretkiä ja ohjelmaa, muita tärkeitä asioita unohtamatta (mm. aluksen lääkärin info merisairauden ehkäisystä). Muita yhteisiä tiloja olivat vitoskannen iso Albatros-ravintolasali ja menopaikka Polar Bear Pub sekä neloskannen pieni kirjastohuone ja matkamuistomyymälä. Aluksesta löytyi myös pukeutumistilat saunoineen päiväretkiä varten, kuntosali ja lääkärin vastaanottotilat. Tähystyskansia oli siellä täällä laivalla, mutta ne olivat auki vain kapteenin luvalla sään salliessa.

Majoitusta varten alukselta löytyi muutamia sviittejä, kompakteja kahden hengen huoneita eri tasoisina ja niiden lisäksi 3-4 hengen “dorm-hyttejä”, jonne samaa sukupuolta olevat yksinreissaajat majoittuivat. Dormit olivat samanlaisia hyttejä kuin muutkin, mutta niissä oli laivamaiset kerrossängyt. Ne sijaitsivat alimmalla kakkoskannella, joten Drake Passagen aallot iskivät vinhaan ikkunaan, mutta laivan keikunta sitä vastoin ei tuntunut yhtä paljon kuin ylemmillä kansilla. Kaikista hyteistä löytyi oma kylpyhuone-wc, jossa pieneen tilaan oltiin saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen. Lisäksi hyteissä oli jokaiselle majoittujalle omat isot kaapit, jotka varsinkin dormissa tulivat tarpeen, kun neljä naista alkoi purkaa matkalaukkujaan.

Oma risteilyni oli G-Adventuresin 11 päivän Antarctica Classic*, jonka hinta 4 hengen jaetussa dorm-hytissä kustansi minulle 5999 €. Hinta sisälsi majoituksen lisäksi kaikki ruokailut alkoholittomine juomineen (aamiainen, lounas, päivällinen, välipalat) sekä kaikki päiväohjelmat retkineen.

Etelämanner: Aktiviteetit, nähtävyydet ja retket

Ushuaista lähdettäessä kaksi ensimmäistä päivää (ja yötä) olivat meripäiviä, jolloin ylitimme pahamaineisen Drake Passagen. Laivalääkäri suositteli kaikille matkapahoinvointilääkkeitä menomatkalle, sillä vaikka aallot eivät vielä niitä pahimpia olletkaan, ehkäisivät lääkkeet suurimmalta osalta pahimmat olotilat. Itse selvisin vähällä, sillä pahoinvointi ei iskenyt kertaakaan, ainoastaan lääkkeet ja merenmyllerrys sai minut uneliaaksi ensimmäisenä meripäivänä. Paluumatkalla en ottanut pahoinvointilääkkeitä enää ollenkaan, vaikka aallot olivat suuremmat kuin menomatkalla. Suurinosa matkustajista ei saanut ollenkaan oireita tai oireet olivat vain lieviä, mutta muutamat ihmiset, joilla oli ollut aiemminkin taipumusta matkapahoinvointiin, kärsivät enemmän lääkkeistä huolimatta. Toisen yön jälkeen meri kuitenkin tyyntyi kun aloimme lähestymään Etelämannerta.

Seuraavat 5 päivää olikin täynnä aikataulutettua ohjelmaa, sillä teimme joka päivä 2 erillistä “tutkimusmatkaa”. Näille lähdettiin etukäteen jaetuissa ryhmissä, jolloin kuulutuksen jälkeen ryhmä siirtyi pukeutumistiloihin laittamaan päälle ohjeistetut vaatteet saappaineen ja turvaliiveineen. Aiemmin kaikki päiväretkeillä käyttämämme ulkovaatteet ja reput oli käynyt läpi imurointiurakan ja ennen ulos menoa täytyi aluksen ovella kulkea kenkineen läpi desinfiointialtaiden, sillä Etelämantereen herkkään luontoon ei saa viedä mukanaan mitään sinne kuulumatonta. Sitten vain rekisteröinti ulos aluksesta, henkilökunnan turvaliivien tsekkaus ja Zodiac-kumiveneeseen! Pieneen armeijahenkiseen kumiveneeseen mahtui noin 10 matkustajaa kuljettajan lisäksi, ja sillä kiidettiin läpi pomppuisien aaltojen ja taivaalta tuivertavan tuiskun kohti rantautumispaikkaa – penkkejä veneessä ei ollut, vaan kuten seikkailumatkalla kuuluukin, istuimme kumiveneen kaiteilla reunaköysistä kiinni pitäen. Veneeseen menoon ja poistumiseen oli tarkat turvallisuusohjeet.

Rantautumisen jälkeen jokaiselle ryhmälle annettiin kelloaika paluuta varten, ja tuona aikana saattoi liikkua itsenäisesti tutustumassa paikkaan – mutta vain merkityllä alueella ja muistaen tarkat ohjeistukset kuinka villieläimiä kohdatessa täytyy toimia ja käyttäytyä. Rannalla oli aina useita luonto-oppaita kertomassa tarkemmin paikan ominaispiirteistä sekä toki tarkkailemassa, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Rantautumispaikkoja omalla reissullani oli mm. Etelä-Shetlannin saarilta muutama eri paikka, Port Lockroyn tutkimusasema postitoimistoineen, tulivuoren kraaterista muodostunut Deceptionsaari, pingviiniyhdyskuntien täyttämä Cuvervillensaari, Paradise Bay ja argentiinalaisten Brown-tutkimusasema. Etukäteissuunnitelmiin saattoi tulla jo yhden yön aikana muutoksia sääolojen muutoksista johtuen, ja laivan kapteenin täytyikin silloin vaihtaa lennosta reittiä – kuten meille kävi matkalla postitoimistolle kapteenin huomatessa uoman jäätyneen umpeen. Ei kun vain kiertoreitille!

Zodiac-kumiveneillä tehdyt päiväretket kuuluivat retken kokonaishintaan. Niiden lisäksi järjestettiin muutamia ilmaisia teemaretkiä mm. valokuvauskierros ja tutkimusohjelman näytteiden keräysreissu. Lisäksi erillismaksusta saattoi osallistua kajakkiryhmään, jossa pääsi melontaretkille lähes jokaisena päivänä. Lisämaksusta saattoi myös yöpyä yhden yön jäällä pienissä retkiteltoissa. Ja ilman maksua saattoi myös tehdä Polar Plungnen eli pulahtaa jääkylmään veteen uinnille, hrrr!

Laivalla taas oli joka päivä aikataulutettua ohjelmaa, kuten erilaisia luentoja ja tietoiskuja Etelämantereesta, sen historiasta ja eläimistöstä sekä leffailtoja tietenkin pingviineistä ja Etelämantereesta kertovine elokuvineen. Omaksi ohjelmaksi voi toki laskea myös Etelemantereen maisemien tarkkailun ja eläinten bongailun – laivan ympärillä kun saattoi parhaimmillaan pomppia kymmeniä valaita ja pingviinejä. Lisäksi muutamina iltoina laivalla järjestettiin iltabileet (naamiasteeman asut sai valita laivan asustelaatikoista) ja Polar Bear Pubissa saattoi kuunnella livebändiä tai tanssia vaikka aamuyöhön asti. Yhtenä kylmänä päivänä laivan kannelle katettiin hot chocolate -baari lämmikkeeksi valaiden bongailijoille ja yhtenä iltana meille järjestettiin grillibileet laivan kannella – mikä elämys olikaan maistella grilliherkkuja pakkassäässä uusien matkaystävien ympäröimänä!

Etelämanner: Ruoka ja juoma

Risteilyyn kuului kaikki ruuat ja alkoholittomat juomat. Ravintolasalista löytyikin aina runsas buffet-aamiainen ja eri maiden ruokaherkkujen mukaan vaihteleva buffet-lounas. Illallinen oli lähes joka ilta kolmen ruokalajin istuva illallinen, jolloin sen illan menusta sai valita omat suosikkinsa. Lisäksi Discovery-loungesta löytyi iltapäivällä pientä välipalaa ja muuna aikana aina kahvia ja teetä sekä keksejä ja hedelmiä. Laivalta pystyi ostamaan erilaisia virvokkeita, viinejä ja drinkkejä, ja ne veloitettiin kätevästi huonekortilla, jonka lasku maksettiin matkan lopuksi.

Täytyy sanoa, että laivan tarjoilut ylittivät sekä minun että risteilykavereitteni odotukset mennen tullen. Olin itse kuvitellut tarjolla olevan lähinnä kouluruokailu-tyylistä perusruokaa noutopöydistä, mutta tarjolla olikin aivan överihyvää ja vaihtelevaa ruokaa osaavien kokkien loihtimana. Huomasi, että ruokatarjoiluun oli panostettu, vaikkakin pitkälle risteilylle kaikkien raaka-aineiden hankinta on hankalaa (Ushuaiassa näitä nimittäin ei ole tarjolla). Hitiksi seurueessamme nousi erityisesti päivittäinen sekä lounaalta että illalliselta löytynyt juustotarjoilu, joka maistui taivalliselta pakkaspäivien ulkoilujen jälkeen viinilasin kera. Jokaiselle taisi risteilyn aikana kertyä muutama ekstrakilo, vaikka laivalääkäri vitsailikin matkapahoinvointilääkkeiden laihdutusvaikutuksista…

Etelämanner: Ajankohta ja matkan pituus

Etelämantereelle järjestetään risteilyjä eteläisen pallonpuoliskon kesäaikaan, sillä ainoastaan silloin sulan jään turvin pääsee etenemään tiettyihin paikkoihin. Kesäkausi ja sitä myöten risteilykausi Etelämantereella kestää lokakuusta maaliskuuhun. Parhaan ajankohdan sanotaan olevan tämän kauden keskiväli, sillä vuosittain vaihtelevien sääolojen vuoksi varsinkin lokakuu ja maaliskuu voivat olla haastavia. Oma risteilyni alkoi 2.1. ja vuodenvaihde osoittautuikin mitä parhaimmaksi ajankohdaksi suunnata Etelämantereelle. Päivisin sää vaihteli noin 0 asteen auringonpaisteesta noin -5 asteen pakkassäihin, johon välillä yltyvä jäinen viima toi oman kylmyysvaikutuksensa. Öisin lämpötila saattoi pudota lähemmäs -20 astettakin, mutta pysytteli usein n. -10 asteessa.

Vuoden vaihde oli mitä parasta aikaa myös pingviinibongareille, sillä pohjoisemmilla paikoilla pingviinien sinä kesänä syntyneet poikaset olivat jo suht isoja ja näin myös hellyyttäviä pörröisiä pingviinipoikasia pääsi ihastelemaan niiden nököttäessä pesien reunoilla. Etelämpänä pingviinipoikaset olivat pienempiä ja lähinnä vain ujosti kurkistelivat emojensa suojista, joten reissun aikana pääsi näkemään sopivan variaation pingviinien elämää. Tähän aikaan paikalla oli myös lukuisia valasparvia pyyntiretkillään, joten kaiken kaikkiaan vuodenvaihde oli täydellinen ajankohta eläinbongarille.

Etelämanner: Pakkaaminen

Etelämantereella päivän aikana sää saattoi muuttua yhtäkkiä, joten paras oli suunnata päiväretkille pukeutumalla kerroksittain. Päiväretkillä minulla oli yleensä päällä:

• G-Adventuresin kaikille matkalaisille antama paksu parkatakki, joka piti niin kylmyyden, tuulen kuin sateenkin loitolla
• Lämmin cashmere-sekoitteinen urheilualuskerrasto
• Fleece-pusero (joskus myös fleece-housut)
• Veden ja tuulen pitävät kestävät housut (näissä ei kuitenkaan vuorikangasta, siksi varalta mukana fleece-housut)
• cashmere-pipo (sen päälle oli helppo vetäistä takin huppu sadesään yllättäessä)
• Kauluri (kaulaliina olisi ollut aina vain tiellä)
• Vedenkestävät paksut talvihanskat (tärkeä olla täysin vedenpitävät rantautumisia varten, sillä hanskat kastuvat takuulla)
• Vaellussukat ja villasukat
• G-Adventurisin kaikille käyttöön antamat talvikumisaappaat
• Aurinkolasit! (jäätiköllä on todella kirkasta, varsinkin auringon paistaessa)

Laivalla ei ollut mitään pukeutumiskoodia, vaan kaikki hiihtelivät hyvin arkisissa ja sporttisissa, sekä toki lämpimissä vaatteissa. Itselläni oli yleensä päällä mustat pitkät urheilutrikoohousut, villapusero ja Conversen tennarit tai vaelluskengät. Joinakin päivinä saatoin pitää yleisissä tiloissa päällä myös kevytuntuvatakkia lämmikkeenä. Muutamana iltana meillä oli laivalla juhlat, joten silloin saatoin laittaa päälle mustan rennon mekon tennareiden kera. Sanoisinkin, että laivalla pärjää aika hyvin siisteillä ulkoiluhenkisillä vaatteilla, ellei sitten kyseessä ole jokin ökyristeilijä. Tärkeintä on, että mukana on sopivat vaatteet päiväretkiä varten. Itselleni yllätyksenä tuli, että joinakin päivinä ulkona oli talvivaatteissa ihan kuuma ja kerroksia joutui riisumaan pois jäätiköllä hikoillessa. Suosittelenkin pakkaamaan mukaan lämmintä vaatetta kerrospukeutumista varten, sekä muutaman vaihtovaatteen, jos ja kun päivän aikana käyttämät kastuvat eivätkä ne ehdi seuraavaan päivään kuivua.

Etelämanner: Yksin vai yhdessä

G-Adventures on yksi niitä harvoja Etelämantereen risteilyn järjestäjiä*, jotka majoittavat samaa sukupuolta olevat yksinmatkailijat samaan hyttiin ja näin ollen matkakulut putoavat pienemmiksi kuin oman hytin bookkaaminen. Toki yksin reissuun lähtijä voi myös bookata itselleen oman hytin kalliimpaan hintaan, mutta ainakin omasta mielestäni hytin jakamisessa oli ehdottomasti etuja, sillä tuon 11 päivän aikana meistä tuli hyttikavereideni kanssa ystäviä, joiden kanssa pidän edelleenkin yhteyttä. Mikä muu voisi lähentää ventovieraita ihmisiä enempää kuin yhdessä koetut 2 päivää Draken Passagea ylittäessä? Heh. Voinkin siis suositella Etelämantereen risteilyä poikkeuksetta yksinmatkailijalle, sillä koko risteilykokemus on sellainen, että se hioo kuin huomaamatta reissuporukan yhteen, kun päivittäin tehdään samoja asioita ja jaetaan kaikki kokemukset ja upeat elämykset yhdessä. Missään vaiheessa ei todellakaan tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi, sillä yleisissä tiloissa aina joku tulee juttelemaan päivän retkistä ja ravintolasalissa istutaan joka ilta eri pöydissä eri kokoonpanoilla.

Toki Etelämanner soveltuu hyvin myös yhdessä matkailuun, oli kyseessä sitten pariskunta tai ystäväporukka, ja eri kokoonpanoille löytyy erilaisia hyttejä. Kuulin tosin taannoin vinkin, että välttämättä Etelämannerta ei kannata ottaa häämatkakohteeksi, sillä eräs pahaonninen morsian oli kärsinyt koko häämatkansa matkapahoinvoinnista…

Muuta huomioitavaa

Viisumia Argentiinaan suuntaavat suomalaiset eivät tarvitse alle 90 päivän vierailulle, eikä tätä myöskään tarvita risteilyllä. Tarkista kuitenkin viisumimääräykset ennen matkaasi.

Etelämantereen risteilylle on tiettyjä terveysvaatimuksia, sillä pitkä risteily ja vaativat evakuointiolosuhteet tekevät mahdollisen sairastapauksen sattuessa pääsyn sairaalaan hankalaksi. Omasta matkavakuutuksesta kannattaakin huolella tarkastaa juuri evakuointilentojen korvaaminen, ja G-Adventures ohjeistaa korvausrajan olevan vähintään 200 000 USD. G-Adventuresilla täytyi etukäteen täyttää omia terveystietoja koskeva lomake, ja jos jotain erityistä ilmeni, täytyi niihin liittyen hankkia vielä erillinen lääkärintodistus.

Rokotteiden osalta Argentiinaan tarvitsee Suomen kansallisen rokoteohjelman rokotteiden lisäksi A-hepatiittirokotteen. Lääkärin tekemän riskiarvion perusteella tulee arvioida keltakuume-, lavantauti- ja influenssarokotteen tarve. Etelämantereelle ei ole omia rokotussuosituksia saatavilla Rokote.fi sivustolla, mutta G-Adventuresin ohjeissa todetaan näin: We suggest that you confer with your own physician to be sure your routine immunizations, such as tetanus, diphtheria and hepatitis A, are up-to-date before traveling. Older travelers, in particular, may wish to consider preventive measures against influenza and pneumonia.

Lue myös nämä:

• Unelmamatka valloittamattomaan maanosaan
• Huomenta Ushuaiasta!
• Postikortti Etelämantereelta
• Kohti Etelämannerta
• Etelämanner – Maata (ja pingviinejä) näkyvissä!
• Etelämanner – Valkoinen valtakunta
• Etelämanner – Pingviinien postitoimistolla
• Etelämanner – Jäätynyt meri ja muutos suunnitelmiin
• Etelämanner – Ajatuksia kaukaisessa maanosassa