Menu
Elämänmuutos

Hyppy yrittäjän elämään – Elämänmuutos, josta aiemmin vain unelmoin

Vihdoinkin pystyn sen avoimesti kertomaan. Nimittäin sen, että olen hypännyt turvallisesta päivätyöstä täysipäiväiseksi yrittäjäksi! En tiedä, mistä aloittaisin kertomaan tätä käännettä elämässäni, mutta ajatus tästä suuresta muutoksesta taisi jäädä kypsymään mieleeni maailmanympärimatkallani.

Tuon matkan jälkeen takaisin Suomeen ja vanhaan arkeen palatessani tunsin jonkun piston sydämessäni. Olin reissun aikana muuttunut ihmisenä valtavasti, mutta reissun jälkeen palasin takaisin tuttuihin kuvioihin aivan kuin en olisi matkalla ollutkaan. Vaikka kuukausia kului, tuntui siltä, etten sisimmässäni sopeutunut takaisin vanhaan elämääni, vaikka näennäisesti sitä ulkoisesti suoritinkin kuten ennen.

Nimittäin maailmaa kiertäessäni olin tavannut ihmisiä, jotka olivat hypänneet perinteisen palkkatyön oravanpyörästä kuka osa-aikaiseksi työntekijäksi, kuka maailmaa kiertäväksi nomadiksi ja kuka oman elämänsä lady-bossiksi. He olivat oman elämänsä herroja ja rouvia, niitä jotka määrittelivät itse työpäivänsä ja niiden sisällön. He reissasivat maailmalla ja juurtuivat sinne missä mieli sillä hetkellä lepäsi. Ja jatkoivat taas matkaa jos siltä tuntui.

Hetkellisesti tunsin pientä kateutta näille rohkeille ihmisille, jotka olivat uskaltaneet heittää tutun ja turvallisen, sen perinteisen elämän mallin syrjään, ja lähteneet toteuttamaan unelmiaan. Tiedän, heidät tavatessani minäkin olin toteuttamassa unelmaani, maailmanympärimatkaani, mutta heihin verrattuna oma unelmani oli vain hetkellinen. Heillä se oli pysyvä, se oli elämäntapa, elämäntyyli, jossa he pystyivät toteuttamaan itseään juuri niin kuin halusivat.

Suomeen palatessani huomasin ajattelevani, “Kunpa minäkin”. Mutta sitten totesin itselleni, että ei, minun konsultin päivätyö oli niin kiinteästi Suomessa, ettei siitä mitenkään hypättäisi diginomadin maailmaan. Ja täysipäiväiseen yrittäjän elämään tarvittaisiin vähintäänkin suuri innovaatio, josta lähtisi rakentamaan itselleen bisnestä, ja eihän minulla sellaista takataskussa ollut nyt ja tuskin tulisi olemaan tulevaisuudessakaan. Yksinäisinä pimeinä iltoina Suomessa itkin itseni uneen siitä, että miksi olin valinnut tällaisen elämän, tai miksi tällainen tavallinen uraelämä oli valinnut minut. Tunsin itseni epäonnistujaksi, sellaiseksi nyhveröksi, joka jumitti kiinni tutussa ja turvallisessa, kun ei ole keksinyt ratkaisua siitä irti pääsyyn.

Tähän elämään, jonka olin vuosia sitten valinnut, olisi nyt tyytyminen. Make the most of it ja sitä rataa. Aloin vakuuttaa itseäni siitä, että minulla oli oikeasti hyvä työ ja elämä Suomessa, josta pitäisi olla kiitollinen, miksi siis yrittäisin väkisin tavoitella jotain sellaista, mitä en edes osannut konkreettisesti määritellä ja sanoiksi pukea. Minulta puuttui oman elämäni tulevaisuuden tavoite ja siihen tähtäävä toimintasuunnitelma. En vain yksinkertaisesti tiennyt mitä halusin isona tehdä. Ja jossakin vaiheessa en tainnut enää edes tietää kuka olin ja mistä elämässäni nautin. Kunhan vain suoritin menemään arkea päivästä toiseen.

Mutta viime keväänä kaiken yhteen kasaantuneen kiireen, stressin, sairauksien ja matkojen keskellä jouduin pysähtymään miettimään, jaksaisinko tällaista elämänmenoa enää kuinka kauan. Huomasin polttavan itseäni molemmista päistä, ja kaiken lisäksi en ollut enää tyytyväinen elämääni tai itseeni, vaikka kuinka niin yritin itselleni ja muille uskotella. Jotain oli tehtävä. Ja lopulta kaiken seurauksena irtisanoin työn, asunnon ja poikaystävän. Kesän elin elämää ilman huolta huomisesta, hukutin sydänsuruni reissaamalla maailmalla, mutta syksyllä palasin takaisin Suomeen velvollisuuksien pariin.

Aluksi olin innoissani uudesta työstä, kodista, sinkkuelämästäkin. Kuplaa kesti muutaman kuukauden päivät, sitten yhtäkkiä huomasin olevani takaisin samanlaisessa vyyhdissä kuin aiemmin. Olin kiireisempi kuin koskaan. Vaikka olin muka muuttanut elämässäni kaiken, niin lopulta mikään ei ollut muuttunut kuin hetkellisesti. Ja silloin tajusin sen: en ollut uskaltanut muuttua itse. Olin siltikin kaikista rohkeista päätöksistäni huolimatta palannut takaisin samanlaiseen suorittamiseen, kun en ollut kuunnellut syvintä sisintäni siinä, mitä oikeasti halusin. Olin kuvitellut, että suuria muutoksia tekemällä muuttuisin itsekin. Mutta eihän se niin mene. Muutoksen tulee tapahtua meissä itsessämme, siellä jossakin niin syvällä sielussa ja sydämessä, ettei paluuta takaisin vanhaan enää missään nimessä sallisi tapahtuvan, kun kunnioittaa itseään ja omaa elämäänsä tarpeeksi.

Ja tämän tajutessani voitte ehkä kuvitella, millaista kipuilua olen käynyt viimeiset kuukaudet läpi. Olen joutunut tutkiskelemaan itseäni pohjamutia myöten, kohtaamaan itseni, epävarmuuteni ja rajallisuuteni. Hyvät ja huonot piirteeni. Katsomaan peiliin ja pohtimaan, mitä oikeasti haluan elämälläni tehdä. Jos elämäni päättyisi, miten olisin toivonut sen eläväni?

Sitä kautta aloin piirtää mielessäni uusia suuntaviivoja elämääni, hahmottelemaan sitä toimintasuunnitelmaa tulevaisuuden minääni varten. Aloin maistelemaan uusia unelmia mielessäni, sanomaan niitä ääneen. Tapasin ihmisiä, jotka antoivat uutta ajateltavaa, innostusta ja vahvistusta asioihin. Siihen, että ehkä sittenkin voisin rakentaa elämästäni enemmän itseni näköisen. Sellaisen vapaamman, itsenäisen elämän, joka sopisi paremmin seikkailijasielulleni.

Ja yhtäkkiä, nopeammin kuin osasin ehkä arvatakaan, olin polullani risteyskohdassa, jossa minun tuli valita mitä teen. Jäänkö tuttuun ja turvalliseen elämääni, vai otanko riskin ja lähden kohti uutta ja tuntematonta. Kokeilemaan siipiäni toisenlaisessa työelämässä. Päätöksenteko ei missään nimessä ollut helppo, ja vietin monta unetonta yötä miettien ratkaisujani ja niiden seurauksia. Stressasin tulevasta, siitä miten selviän, jos lähtisin tavoittelemaan jotakin uutta. Mutta lopulta huomasin toteavani, että yrittäjäksi heittäytyminen tuntui enemmän minulta ja itseni näköiseltä tulevaisuudelta kuin mikään muu pitkään aikaan.

Ja tässä olen nyt. Täysipäiväisenä yrittäjänä helmikuun alusta alkaen. Vaikka tietyllä tavalla se hirvittää, että tästä eteenpäin olen vain ja ainoastaan itse vastuussa omasta työllistymisestäni sekä kaikista niistä riskeistä ja epävarmuuksista mitä yrittäjän elämään kuuluukaan, olen kuitenkin äärettömän helpottunut siitä, että uskalsin lopulta ottaa tämän askeleen. En sentään mitään uutta ja mullistavaa ole täysipäiväiseksi yrittäjäksi hypätessäni luomassa, vaan yrittäjän arkeni tulee koostumaan niistä kahdesta erillisestä urapolusta, joita molempia olen tehnyt jo yli kymmenen vuotta. Toinen osa on ympäristökonsultointiin liittyvät kumppanuudet ja toimeksiannot, ja toinen osa on bloggaamiseen, podcastiin ja vaikuttajamarkkinointiin liittyvät projektit. Ja näiden osalta hommat ovat lähteneet jo ensimmäisen viikon aikana täysillä käyntiin.

Erona aikaisempaan onkin oikeastaan vain se, että pystyn määrittelemään itse paremmin työnkuvaani ja työpäivieni sisältöä. Sen, milloin teen töitä ja mistä niitä teen. Katsotaan millaisiksi työpäivät ja -rutiinit tässä muodostuvat, kun pääsen hommissa kunnolla liikkeelle. Toistaiseksi pysyttelen Suomessa jo 100 päivän hotellivisiittini puolesta, mutta toki seikkailuille elämässäni on aina tilaa. ♥

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun sanansaattaja ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 140 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista kaikkia ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

13 Comments

  • Mahtavaa Anna-Katri, onnea helmikuun uusiin tuuliin! On hienoa kun pystyy luottamaan itseensä ja omaan tekemiseen. Hyppy tuntemattomaan varmasti jännittää, mutta on varmasti oikea ratkaisu sulle. <3

    Reply
  • Ribaroundtheworld
    9.2.2020 at 11:42

    Ihan kuin olisin lukenut omasta elämästäni… Kuulostaa todella mahtavalta, rohkealta ja Oikealta ratkaisulta! Onnea tulevaan? Seuraan miten sun huikea uusi sivu lähtee käyntiin. Luulen että vain taivas on rajana?

    Reply
  • Sonja / Shining Journey
    9.2.2020 at 11:47

    Onnea yrittäjän taipaleelle, se sopii sinulle varmasti todella hyvin! ? Itse olen ollut yrittäjänä jo jonkin aikaa ja muistan sen tunteen, kun kävelin pomon huoneeseen sydän pamppaillen tarkoituksena irtisanoutua vakituisesta toimittajan työstä, jossa olin ollut viisi vuotta. Todella kevyt ja onnellinen olo oli, kun sain päätöksen tehtyä. Olen ollut onnellinen valitsemallani tiellä, yhdistellyt yrittäjän taipaleella kaikkia ammattejani ja keksinyt uusiakin. Parasta on, kun voi tehdä monia eri asioita, päättää omista aikatauluistaan ja asua osan vuodesta ulkomailla. Välillä on ollut tiukkaa rahasta, mutta aina kaikki on järjestynyt tavalla tai toisella. Tärkeintä on luottamus elämää kohtaan, positiivinen elämänasenne ja ilo kaikkeen siihen, mitä tekee.
    Uskon, että yrittäjyys sopisi aika monelle ihmiselle, mutta monet eivät jostain syystä vain uskalla hyppyä tuntemattomaan tehdä. Toisaalta kuitenkin aina voi palata myös tavalliseen työelämään tai ottaa vaikka lyhyemmän pestin vastaan, jos huomaa, ettei yrittäjyys sovikaan itselle. Ehkäpä sinunkin esimerkkisi rohkaisee myös muita lähtemään yrittäjiksi. Tsemppiä ja iloa kovasti yrittäjän taipaleelle! ?

    Reply
  • Lilja
    9.2.2020 at 13:56

    Tsemppiä uusiin kuvioihin, ihailen aina niitä ihmisiä jotka uskaltavat heittäytyä ja sinä olet yksi heistä 🙂 Muutenkin on mukavaa seurata kuinka löydät omat reittisi, olen lukenut blogiasi jo vuosia ja sinusta ei ainakaan voi sanoa että olisit jumittunut paikoillesi (edes henkisesti :)). Ja sitten ihan toiseen asiaan: kysymys musta-kukkaisesta mekosta, joka sinulle oli Kappeli-kuvissa; mistä olet hankkinut sen, näytti niin kauniilta 🙂

    Reply
  • Heli / Heli voyage
    9.2.2020 at 14:15

    Onnea rohkeasta päätöksestä ja tsemppiä uuteen alkuun! Yrittäjyyteen tietenkin liittyy aina riskejä, mutta sulla riskiä varmasti vähentää hajautus ympäristökonsultointiin ja vaikuttajamarkkinointiin. Hyvä siitä tullee 🙂 ! Sä olet mun idoli!

    Reply
  • Anni
    9.2.2020 at 14:28

    Onnea! Itse yrittäjänä neljä ja puoli vuotta. En vaihtaisi takaisin vaikka tulot olivat tuplasti paremmat. Oma vapaus menee muun edelle.

    Reply
  • Annukka
    9.2.2020 at 16:43

    Oon itse aika samanlaisessa tilanteessa. Elämä on tuntunut olevan jotenkin hukassa jo pari viimestä vuotta, mutta vaikka olen sen tiedostanut, en oikein ole tiennyt mitä muuttaa. Jotain vain piti muuttaa. Suoritin jollain tavalla elämää, kun niin odottettiin mun tekevän, mutta kuin vaihdoin ympäristön ihan erilaiseen kun Helsinki, tajusin mitä pitää tehdä, tai oikeastaan paremminkin millaisessa ympäristössä haluan elää. Se mitä lopulta tulen tekemään on vielä mysteeri, ja siks lähteminen pelottaa, vaikka samaan aikaan pitkästä aikaa ole tuntuu turvalliselta.

    Reply
  • Marjo
    9.2.2020 at 20:23

    “Tähän elämään, jonka olin vuosia sitten valinnut, olisi nyt tyytyminen. Make the most of it ja sitä rataa. Aloin vakuuttaa itseäni siitä, että minulla oli oikeasti hyvä työ ja elämä Suomessa, josta pitäisi olla kiitollinen, miksi siis yrittäisin väkisin tavoitella jotain sellaista, mitä en edes osannut konkreettisesti määritellä ja sanoiksi pukea. Minulta puuttui oman elämäni tulevaisuuden tavoite ja siihen tähtäävä toimintasuunnitelma. ” Suoraan kuin omasta suustani. Minä olen nyt tässä samassa jamassa. Toivon, että ongelma ratkeaisi minullakin parhain päin, mahdollisimman pian!

    Reply
  • Heidi
    9.2.2020 at 22:04

    Hei mahtavaa! Onnea jo päätöksesi johdosta, ja onnea myös hurjasti jatkoon!!
    Itse olen ollut samanlaisten kysymysten äärellä. Puolisentoista vuotta sitten sanouduin irti silloisesta 9-17 työstä tietämättä oikein mitä tehdä. Onneksi minulla oli siihen mahdollisuus silloin, sillä siinä työssä ja väsymystilassa minulla ei olisi ollut aikaa eikä keinoja miettä mitä haluan. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, olen itsekin juuri perustanut oman yrityksen. Jännittää, mutta samalla olen niin varma ja onnellinen tästä päätöksestä.
    Toivon sydämestäni menestystä sinulle!

    Reply
  • Anna-Mari
    10.2.2020 at 11:37

    Ihan mahtava juttu! Ja ihanaa, että kirjoitat tästä. Minulla on samat pohdinnat menossa. Yli vuosi sitten jouduin vasten tahtoani siirtymään vakituisesta työstä freelanceriksi ja se tuntui aivan kauhealta. Näin jälkikäteen katsottuna se oli todella hyvä juttu. Olin oravanpyörässä jossa luulin olevani loppu elämäni enkä ollut edes pohtinut asiaa, että halusinko olla siinä. Tällä hetkellä on rahallisesti tiukkaa ja joudun todellakin miettimään mitä sitä tekisi isona. Silti nyt tuntuu paremmalta kuin vuosiin.
    Onnea yrittäjän tiellesi!!

    Reply
  • Kati
    10.2.2020 at 18:37

    Onnittelut yrittäjyydestä! 🙂 Itsekin voisin tulevaisuudessa joidenkin vuosien päästä miettiä yrittäjyyttä, kun olen ensin kasvattanut osaamistani ja löytänyt juuri itselleni kiinnostavan yritysidean tai oman osaamisen myymisen. Varmastikin yhä useampi on tulevaisuudessa yrittäjä. Epävarmuus palkasta hidastaa yrittäjyyshaaveitani, mutta toisaalta vapaus houkuttelee. Olisi kiinnostaa lukea postaus muutaman kuukauden päästä yrittäjyytesi alkutaipaleista ja miten elämäsi on muuttunut sen myötä.

    Reply
  • Eveliina / Reissukuume
    10.2.2020 at 22:49

    Jee, onnea uudelle yrittäjälle! Tämä postaus voisi niiiiiiin olla omasta näppäimistöstäni, sillä ryhdyin itsekin vuodenvaihteessa täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Kaikki on yhä uutta. jännää (ja toisinaan myös hurjan pelottavaa), mutta päivääkään en vaihtaisi pois 🙂
    Menestystä!

    Reply
  • Niilo
    10.3.2020 at 13:42

    “Olen yrittäjä” luo helposti mielikuvia isoista paljon työllistävistä yrityksistä joissa paiskitaan niskalimassa töitä.
    Tietenkin näitä yrityksiä on olemassa, muutenhan ei maailma sekä talous pyörisi.
    Mutta miten sinun yrityksesi toimii, millä kaikella työllistät itsesi?

    Reply

Leave a Reply