5 erikoista matkakohdehaavetta

Jos todellisille seikkailumatkoille ei pääse, voi onneksi aina haaveilla seuraavista maailmanvalloituksista. Itselläni on aina ollut matkasuunnittelu-excelissä matkakohde jos toinenkin valmiina seuraaville reissuille, mutta nyt viimeisen vuoden (?!) aikana lista on ammottanut tyhjyyttään. Ajattelin kuitenkin, että tämän kotona nököttämisen vastapainoksi voisin sentään selailla Google Mapsissa virtuaalimatkalle ja kartoittaa itseäni kiehtovia reissukohteita tulevaisuuden varalle. Tässäpä siis viisi erikoista matkakohdehaavetta listaltani:

Kongon demokraattinen tasavalta

Tiesitkö, että Keski-Afrikassa Kongoja on kaksi – Kongon demokraattinen tasavalta ja Kongon tasavalta. Kongon demokraattinen tasavalta on näistä maapinta-alalta valtavan paljon suurempi ja se kätkee sisäänsä lukuisia luonnonihmeitä. Tosin uutisotsikoihin demokraattinen tasavalta on päätynyt sisällisotiensa vuoksi toisin kuin rauhallisempi Kongon tasavalta.

Kun vuonna 2014 reissasin Ugandassa ja Ruandassa vuorigorillojen luona, haaveilin jo tuolloin liittäväni matkaan myös naapurimaa-Kongon. Mutta maan tilanteesta johtuen se ei silloin ollut mahdollista. Tuo jälkeen olen silloin tällöin selvitellyt matkareittiä syvälle Kongon sademetsiin. Jos ja kun joskus maahan suuntaan, haluaisin ehdottomasti päästä vierailemaan Virungan kansallispuistossa. Gorillavaellus toki yhtenä aktiviteettinä, mutta sitäkin kiehtovammaksi kohteeksi olen nostanut Nyiragongon tulivuori. Se on nimittäin yksi maailman kolmesta paikasta, jossa pääsee näkemään tulivuoren sulaa laavaa tulivuorikraaterin reunalta. Nyiragongon huippu sijaitsee 3470 metrin korkeudessa ja sinne kulkee raskas patikkareitti. Patikoinnin päätteeksi yö tulee viettää kraaterin reunalla teltassa tai mökissä, ja aamulla suunnataan takaisin alas. Ainakin mitä olen tarinoita ja kuvia sieltä löytänyt, vaikuttaa koko vaellus maisemineen huikealta kokemukselta. (Kuvat: 1, 2 ja 3)

Afganistan

Vuosia sitten luin Khaled Hosseinin kirjaa Tuhat loistavaa aurinkoa, joka kertoo kahden naisen elämästä sotien runtelemassa Afganistanissa. Kirjassa toinen naisista vierailee Bamyan-laaksossa ja näkee upeat vuoren seinämään kaiverretut jättikokoiset Bamyan buddha-patsaat. Myöhemmin Taliban räjäyttää nuo historialliset patsaat. Kirjaa lukiessani minun oli samantien kaivettava esille lisää tietoa ja kuvia näistä Bamyanin buddha-patsaista, ja tuntui jotenkin tuskalliselta, että jotain näin hienoa (ihmiselämistä puhumattakaan) on tuolla maassa hirmuhallinnon aikaan tuhottu.

Kunhan Afganistanin tilanne on sellainen, että sinne voisi matkustaa, haluaisin päästä näkemään Bamyanin ja sen jättikokoisten patsaiden aukot kallionseinämässä. Nykyisin patsaat on myös nimetty Unescon kohteeksi ja ehkäpä joku päivä niiden tilalle tehdään uudet upeat patsaat muistuttamaan maan menneestä historiasta kun Silkkitien varrella aikoinaan komeili nämä maailman korkeimmat buddha-figuurit. Muutenkin Afganistanista näyttää löytyvän erilaisia kulttuurikohteita ja upeita vuoristomaisemia, ja maalla uskotaankin olevan paljon annettavaa matkailulle tulevaisuudessa. (Kuvat: 4, 5, 6)

Turkmenistan

Kesälle 2019 olin varannut reissun Keski-Aasian useampiin Stan-valtiohin, mutta lopulta lyhensin reissun päättymään Uzbekistaniin sen sijaan, että olisin jatkanut matkaa Turkmenistaniin ja sieltä vielä omatoimisesti Iraniin. Ja uskotteko, että nyt harmittaa! Turkmenistanissa olisin ehdottomasti halunnut päästä näkemään erikoisen Darvazan kaasukraatterin, joka tunnetaan myös nimellä Door to hell. Karakumin aavikon keskellä sijaitseva kaasukraateri sai alkunsa vuonna 1971 kun kaasunporaushanke epäonnistui. Kaasua pääsi valtoimenaan ilmakehään ja se päätettiin saada aisoihin sytyttämällä kaasuesiintymä tuleen. Geologit arvelivat, että esiintymä palaisi loppuun muutamassa päivässä, mutta toisin kävi ja Helvetin portti roihuaa edelleen Turkmenistanissa.

Turkmenistan on muutenkin yksi erikoinen matkakohde, sillä se on varsin suljettu maa, eikä turistiviisumeja ihan noin vain myönnetä. Pääkaupungista Ašgabatista on matkaa Darvazan kylään noin 260 kilometriä ja yleensä sinne matkustavat yöpyvät aavikolla teltoissa kraaterin lähistöllä, jotta sen punainen roihu näkyisi parhaiten yön pimeydessä. (Kuva 7, 8, 9)

Mauritania

Mauritaniasta luin muutama vuosi sitten kiehtovan matkatarinan, kun eräs Afrikan seikkailumatkailla ollut mies reissasi Mauritanian halki rautamalmia kuljettavan junan kyydissä. Hän oli vetänyt kasvojensa suojaksi hatun, huivin ja lasit, istuen junavaunussa rautamalmikasan päällä. Jos matkustusmuoto oli jo erikoinen, olivat sitäkin ihmeellisemmät tuon junareitin maisemat. Mauritanian Train du Desert junarata kulkee Atlantin rannikolla sijaitsevasta Nouadhibousta Mauritanian luoteisosaan Zoueratin rautamalmikaivoksiin. Koko matka, joka kulkee Saharan autiomaan läpi, on noin 700 kilometriä pitkä ja kestää noin 20 tuntia.

Mauritaniasta en tuota ennen ollut tiennyt oikeastaan mitään, mutta sen jälkeen aloin selvittelemään tarkemmin mitä kaikkea maa kätkee sisäänsä. Toki maan epävakaus asettaa haasteita matkailulle, mutta maasta löytyisi rautatien lisäksi muitakin erikoisia kohteita kuten Chinguettin muinainen rauniokaupunki ja sen läheisyydessä keskellä autiomaata sijaitseva keidas palmupuineen. (Kuva 10, 11, 12)

Venezuela

Ennen reissaamista Panamaan ja Kolumbiaan, selvittelin hieman vaihtoehtoa päästä matkaamaan myös Venezuelaan. Maa on kuitenkin ollut vuosia niin kaaottisessa tilanteessa ja humanitäärisessä kriisissä, että se on toistaiseksi poissuljettu matkakohde monen listalta. Valtavan kokoinen Venezuela kätkee kuitenkin sisäänsä lukuisia upeita paikkoja, joiden näkemisestä voi haaveilla. Yksi niistä on maailmanluokan luonnonihme – Angel Falls, joka on maailman korkein vesiputous. Se sijaitsee Canaiman kansallispuistossa, jossa järkälemäiset kallionseinämät kohoavat keskeltä tiheää viidakkoa.

Angelin vesiputouksenn näkemiseen moni suosittelee vaellusta Roraima-vuorelle, josta vaelluksen päätteeksi vuoren huipulta näkee myös Angelin vesiputoukset hyvällä säällä. Roraima on myös siitä erikoinen, että sen huippu on aivan tasainen. Vaellus kestää noin 6-8 päivää, eikä sen pitäisi olla vaativimmasta päästä, toki sademetsäolosuhteet asettavat vaellukselle omat haasteensa. Mutta miltä tuntuisikaan herätä tuon pöytävuoren huipulta omasta teltasta pilvien yläpuolelta ja ihailla noita maagisia maisemia! (Kuvat: 13, 14, 15)

Miltä tällainen matkahaaveilupostaus vaikutti? Suunnitelmana olisi tehdä täällä blogin puolella tällaisia nojatuolimatkoja muihinkin maailman erikoisimpiin matkakohteisiin, joihin haaveilen tulevaisuudessa matkustavani. 🙂