Erikoisia majapaikkoja maailmalla

Maailmalla reissatessa olen huomannyt yhä useammin suosivani pieniä ja persoonallisia majapaikkoja, on kyseessä sitten hostelli, hotelli tai mikä tahansa muu majapaikka. Aiemmin olen listaillut muun muassa mielestäni Kauneimpia majapaikkoja maailmalla, mutta tiedättekö, millaiset majapaikat jäävät useimmiten parhaiten mieleen? No ne kaikista erikoisimmat majapaikat, joissa ei ehkä aiemmin ollut kuvitellutkaan yöpyvänsä. On se sitten paikan omanlaiset puitteet tai majapaikan tarjoavat ihmiset, niin jokin näissä seuraavissa paikoissa on jäänyt mieleeni:

Bolivia: Suolahotelli vuorten ja aavikon keskellä

Bolivian Salar de Uyuni suola-aavikolla vietin pari yötä aavikon keskeltä löytyvissä erikoisissa suolahotelleissa. Hotellien rakenteet oli tehty aavikolta kerätystä suolasta, ja jopa osa hotellien sisällä olevista huonekaluista pöydistä sängyn runkoihin saattoi olla koottu suolaharkoista. Kauempaa katsottuna tätä ei olisi voinut arvatakaan, mutta lähempi tarkastelu paljasti kyseessä todentotta olevan kiteisen suolan. Aika erikoinen rakennusmateriaali, mutta kuulema myös äärettömän terveellinen vaihtoehto varsinkin hengitystieoireista kärsiville. Tosin toisessa suolahotellissa yövyin syntymäpäivänäni 4000 metrin korkeudessa, joten siinä vaiheessa ei enää ollut kyse niinkään rakennusmateriaalista kulkiko hengitys yöllä vaiko ei…

Brasilia: Overwater bungalow Amazonin sademetsässä

Joku toinen nainen saattaisi haaveilla overwater bungalowista ökyluksuskohteissa, mutta meitsin haave oli vastaava Amazonin sademetsässä. Keskeltä Amazonin sademetsää kiemurtelevan Rio Negro -joen sivuhaaralta löysin tähän tarkoitukseen täydellisesti sopivan majapaikan: pieni ecolodge, jonka kaislakattoiseen bungalowiin käveltiin useamman metrin korkeuteen sijoitettuja pitkospuita pitkin, sillä tulvakaudella mökki sijaitsi joen vedenpinnan päällä. Terassilta avautui näkymät leveälle joenuomalle, jonka ympärillä oli tiheää sademetsää. Terassin riippukeinussa saattoi kuunnella sademetsän villejä ääniä ja ihmetellä vedessä polskuttelevia jokidelfiinejä.

Telttaleiri halki Afrikan

Yksi isoimpia elämyksiä matkailuhistoriani aikana on ollut retki Etelä-Afrikan Kapkaupungista Kenian Nairobiin overland truckilla. Ei pelkästään kulkuneuvonsa vaan myös majapaikan vuoksi. Nimittäin tuon koko 40 päivän retken ajan yövyin samassa alkeellisessa armeijahenkisessä vihreässä teltassa, jonka joka ilta pystytin itse uusiin maisemiin ja joka aamu sen purin ja pakkasin rekan kyytiin. Teltassa itsessään ei välttämättä ole niinkään se houkutus, vaan ennen kaikkea paikat joihin telttaleiri pystytettiin: miten olisi yö Namibian erämaassa tähtitaivaan alla, paikallisen heimon pienellä saarella Okavango Deltalla Botswanassa tai keskellä Ngorongoron tulivuorikraaterin luonnonpuistoa. Afrikan eläimiä pystyi välillä bongailemaan suoraan teltan ovelta, oman jännityksensä yöllisiin vessakäynteihin toivat ympärillä laiduntavat virtahevot tai roskia väijyvät hyeenat… Siitä leijonasta puhumattakaan!

Guatemala: Pökerryttävä kotimajoitus

Guatemalan Atitlan-järven upeista tulivuorimaisemista löytyy pieni San Juan La Lagunan kylä, jonka 3000 asukkaasta suurin osa on maya-alkuperää. Pittoreski pikkukylä onkin säilyttänyt maya-perinteen kielen ja erilaiset traditiot. Värikkäiden rakennusten täyttämässä kylässä matkalaiset voivat majoittua paikallisen perheen luona Posadas Mayas -homestayn kautta ja samalla perheet, joilla muuten ei alueella olisi paljoa ansaintamahdollisuuksia, saavat taloudellista tukea projektin kautta. Löysinkin itseni valmistamasta tortilla-lettuja majapaikkani perheen maman kanssa, ja vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan, pyörittelimme yhdessä letun jos toisenkin. Illallisen jälkeen vetäydyin pieneen vierashuoneeseen, ja enpä ole tainnut koskaan nukkua niin sikeästi kuin täällä – lähes 12 tunnin yöunet putkeen. Liekö unikoomallani ollut jotakin tekemistä huoneen sisään tupruttelevalla lämmityspömpelillä…

Papua-Uusi-Guinea: Alkuperäisheimon war house

Läheltä Waka-Wakan kylää, keskeltä sen sademetsien siimeksen, löysin pienen eco lodgen, jonka perinteinen war house toimi nykyisin majapaikkana, mutta oli aiemmin palvellut alkuperäiskansan sotureita. Pienessä huoneessani sademetsän kostea kuumuus oli ottanut vallan, mutta  terassilta avautuvia näkymiä ihaillessa saattoi sentään tuntea pienen tuulenvireen. Eikä näkymistä vain saanut tarpeekseen – hyvällä tuurilla saattoi nähdä sademetsän puiden latvojen yli aina Milne Bayn merenrantaan asti, jos Papua-Uudelle-Guinealle ominaisten vihreiden vuorennyppylöiden huipuilla kiertelevät sumupilvet vain sallivat. Majapaikan pihapiirissä kukoisti trooppinen puutarha hedelmäpuineen ja värikkäine kukkineen, joissa jättikokoiset perhoset lentelivät sinne tänne. Ympäriltä ei kuulunut mitään muuta kuin sademetsän erikoisia luontoääniä.

Ruanda: Mökki Virungan tulivuorten laaksossa

Tulivuorten reunustamassa laaksossa Ruandassa löysin itseni etsimässä hengitystä pidättäen reittiä tiheän piikkipensaikon keskellä kököttävään majapaikkaani. Savesta ja kivenpaloista tehty lodge-maja kuitenkin hämäsi alkeellisella ulkonäöllään, sillä kun sisään astui, huomasi sen hulppeankokoiseksi – jopa liiankin isoksi yksin matkalla olevalle. Majapaikka jäi kuitenkin mieleen ensimmäisellä Afrikan matkallaan olevalle: Illalla jännitti mennä nukkumaan yksin, kun mielessäni pyörivät kammottavat kuvat uutisten värittämistä Ruandan sisällisodista ja sademetsästä kuuluvat äänet saivat mielikuvituksen laukkaamaan. Onneksi aamun sarastaessa huomasin pelkoni aivan pöhköksi, ja kun siirryin päärakennukseen aamiaiselle, pääsin tuolla edellisenä iltana pelottavalta tuntuneella viidakkopolulla todistamaan yhden elämäni upeimmista näyistä: Aamuaurinko alkoi nousta tulivuorten huippujen takaa ja sieltä pilkistellessään värjäsi usvaiset laaksot kellertävän kultaisen pehmeillä sävyillään.

Kambodza: Kotimajoitus kylän reunalla

Monessa Homestay-paikassa olen yöpynyt, mutta yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia oli kotimajoitus Siem Reapin lähistön pikkukylän laidalla. Kambodzalaisen Jamesin kotitalon yläkertaan on kunnostettu matkailijoille neljä huonetta pari vuotta sitten. Mutta sen sijaan, että hänellä vilkkuisi vain turistidollareiden kuvat silmissä, hän haluaa vaalia kyläyhteisön hyvää ja jakaa omasta pussistaan muille apua tarvitseville. Monet kyläläiset ovatkin Jamesin palkkalistoilla, osa tuktuk-kuskeina turisteille, osa apuna majatalon pyörittämisessä ja milloin missäkin hommassa. Sen lisäksi Jamesin yksi kunnia-asioita on auttaa lähikylän lapsia pääsemään koulunpenkille: hän on osittain adoptoinut kylän lapsia, jotka ovat menettäneet yhden tai molemmat vanhempansa, ja tarjoaa heille taloudellista tukea. Kun katselen ikkunasta ulos lähipellolla jalkapallon perässä kirmaavia lapsia, tunnen piston sydämessäni, kun ajattelen, miten suuria summia monet ovat valmiita käyttämään kalliisiin luksusresortteihin matkaillessaan, ja mitä niilläkin summilla voisi saada aikaan tällaisissa pikkukylissä.

Filippiinit: Beach bungalow vai Nooan arkki

Tämän majoituskokemuksen olisin kyllä mielelläni pyyhkinyt samantien mielestäni – mutta ei auta: tämä on jäänyt kaikessa kauheudessaan pysyvästi mieleen. Miltä tuntuukaan jakaa bungalow jättiläishämähäkin, oranssin käärmeen, punaisten matojen, rottaperheen ja Notre Damen kellonsoittajalta näyttävän liskon kanssa? Se selviää Aina ei kaikki mene ihan putkeen -postauksesta…